NCB, Teosto, Ifpi...mitä näitä nyt on

Viime postauksessa mainitsin, että Egon ylipuhui mut harkitsemaan vakavasti Spotify-(yms)-julkaisua. Minkähän takia en koskaan aiemmin ollut moista ajatellut? Kai tämä ajatus kasvoi promomateriaalista enemmänkin EP-tyyliseen julkaisuun tässä matkan varrella.

Tämähän ajaakin minut siihen, että olen joutunut syvälle musiikin julkaisemiseen liittyvän byrokratian pyörteisiin.

Mikä ihmeen ISRC-koodi?
Tarvitsenko tallennusluvan digitaaliselle julkaisulle?
Tallennuslupahakemus?
Mitä Gramex-ilmoitukseen tulee?
Teosilmoitus?
Aggregaatti? Siitä kuuluu kova ääni ja se tuottaa sähköä metsän keskellä?
Tuottajan opas?
Ilmoitus digitaalisen raidan julkaisusta?

Olen näitä pohtiessani törmännyt pariin hyvinkin mielenkiintoiseen blogiin täällä ja täällä. Erityisesti Setä Tamu oli lyhyen Spotify-pyörityksen perusteella positiivinen yllätys - näkyypä olevan saman kylän äijiä. Samaan hengenvetoon täytyy pohtia, elänkö tynnyrissä, vai miksi en ollut koskaan miehestä kuullutkaan.

Jahka tämä rämeikkö on kahlattu läpi, on pienimuotoinen pakko tehdä blogiin joku pieni "Tee-se-itse-miehen-musiikinjakeluopas". Kaikki informaatio kyllä löytyy netistä, mutta on palasina ympäri kyberavaruutta, ja eri instanssien nettineuvojat osaavat vastata vain oman vastuualueensa kysymyksiin.

Kyllä tämä tästä.

Iteroidaan, iteroidaan...

Tulin hakemaan tyttöjä mummolasta ja istun tasan tarkkaan samalla tuolilla kuin edellistä päivitystä kirjoittaessani neljä vuorokautta sitten. Sunnuntain sessio oli sikäli onnistunut, että saatiin miksauksia kohti lopullista muotoaan, vaikka ei saatukaan valmiiksi (kovasti valmista lupailin :-D). Edelleen tiedostot, mailit ja kommentit ovat sinkoilleet bittiavaruudessa.

Egon sai mut ylipuhuttua julkaisemaan biisit myös Youtuben ulkopuolella. Luultavasti Spotifyssä ja iTunesissa tms.

Ollaas kuulolla.

Suuri päivä

Kuukauden hiljaiselo blogirintamalla ei tarkoita kuukauden hiljaiseloa projektin etenemisessä. Sähköpostit välillä Vaasa-Pietarsaari-Vaasa ovat kulkeneet tiuhaan tahtiin ja biisit ovat löytäneet matkan varrella lopullista muotoaan. Samalla olen onnistunut raivaamaan työtilani siihen kuntoon, että soittaminen/äänittäminen kotona on taas suhteellisen pienen kynnyksen takana. Isyyden mukanaan tuoma huomio on se, että soittokamojen pitää olla HETI saatavilla jos aikoo ehtiä soittohommiin.

Uusittu työtila ja soittimet suhteellisen helposti saatavilla.

Toin eilen perheen naiset "mammalaan" ja tämän päivän ohjelmassa on 3,5 tunnin ajo mammalasta Pietarsaareen, jossa on tarkoituksena höylätä biisit vihoviimeiseen kuosiin. Sitten alkaa biisien esittely ja keikkojen myynti. Ensin esittelen biisejä ihan vaan mailitse tai dropbox-linkkien kautta, mutta jossain vaiheessa julkaisen toki ihan yleisestikin.

Aamu-Onni ja pitkä ajomatka edessä.

Matkan varrella on syntynyt jo monia uusia ideoita, mutta vielä ei ole aika hehkuttaa niitä. Yritetään ensin selvitä tämän päivän seikkailuista :-)

Perheen lisäksi myös studio kasvaa

Materiaalin työstö etenee ja toissayönä Egon lähetti ensimmäisen biisin ensimmäisen miksatun version kommentoitavaksi. Pari huomioita nousi esille:
- Omin voimin homma ei olisi koskaan hoitunut tähän pisteeseen...
- ...eikä varsinkaan näin hyvän kuuloiseksi.

Vielä ei kuitenkaan ole aika pistää biisejä julkiseen jakoon, vaan Egon työstää muutkin veisut "melkein valmiiksi". Sitten istumme samojen ämyreiden ääreen ja yhdessä teemme viimeiset höyläykset. Tai oikeastaan Egon tekee työn ja minä istun vieressä kommentoimassa.

Viime päivät ovat täyttyneet lähinnä uuteen työpaikkaan liittyvästä stressistä ja lapsenhoidosta. Samaan aikaan pääni pursuilee biisiaihioita, jotka kaipaavat raakaa jatkojalostusta. Toistaiseksi "uusi arki" ei ole kuitenkaan löytänyt niin hyvin uomiaan, että biisinkirjoitus saisi tarpeeksi aikaa. Kyllä senkin aika vielä tulee kunhan rutiinit töihin ja muuttuneeseen perhe-elämään löytyvät. Näin kokeneemmat ovat minulle luvanneet.

Kotistudiokin sai lisäystä hieman ennen vauvan syntymää. Väsyin iänikuiseen midibassojen kirjoitteluun ja päätin hankkia basson.

Alunperin ajatuksena oli ostaa halvin mahdollinen Squier, jolla voisin lähinnä demota uusien biisien bassoja. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että nälkä kasvoi syödessä ja ostin "halvimmasta seuraavaa sarjaa" olevan basson. Kyseessä on Vintage Modified Squier Precision PJ, eli Precision-basso, jossa on P-mikin lisäksi tallassa myös Jazz-basson mikki. Tällä setupilla pitäisi aueta "best of both worlds", eli sekä Jazzin että Precisionin salat. Käsittääkseni kaula on hieman perinteistä P-mallia kapeampi, eli soveltuu paremmin kitaramiehen käsiin. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen. Luova työkin saa ihan uudet kasvot uuden työkalun myötä. 

Vielä oomme elossa

Elokuu tuli...ja meni. Syyskuukin alkaa lähestyä puolimatkan krouvia ja blogin hiljaiseloa on kestänyt kohta puolitoista kuukautta.

Tunnustus:
Remontti, lapsen odotus (ja syntymä) sekä studiosessioiden sovittaminen yhteen oli hieman turhan suuri operaatio yhdelle miehelle. Hengissä ollaan ja kaikki on hyvin, mutta muun elämän puristuksessa studiohommat etenivät / etenevät valitettavan hitaasti.

Heinä-elokuun aikana tahkottiin puuttuvia lauluosuuksia ja komppikitaroita. Jotenkin se vaan meni siihen, että joka ikinen kerta kuvien ottaminen jäi vähemmälle. Erityisesti 10.8. oli varsinainen tehopäivä: aamulla lauluja Egonin kanssa ja illalla kitaroita Jonnen kanssa:

Tutuksi käynyt kioski

Tuttu meininki, kaappina tällä kertaa Marshall.

 No sitten siihen lapsen syntymään. Tästä blogista ei tule mitään pinkinsävyistä kotiäiti(/-isä!)blogia, mutta sen verran mainittakoon, että uusi perheenjäsen on ihana prinsessa, joka onneksi näyttää enemmän äidiltään kuin isältään :-)  Aikataulut tämä pieni prinsessa kyllä onnistui sotkemaan sekä ennen että jälkeen synnytyksen.

Tästä päädyttiin siihen, että työskentelymetodeihin liittyen jonkin sortin ympyrä sulkeutui. Alunperin tukeuduin Egonin ja Jonnen apuun - paitsi soittamaan omat instrumenttinsa - myös sen takia, että tarvitsin jonkun vahtimaan tekemisiäni ja antamaan välitöntä palautetta äänityssessioissa ("Joo toi on hyvä, seuraavaan osaan!"  /  "Tää ei ny vielä toimi, uusi otto!"). Tytön synnyttyä olen käyttänyt useamman päiväunihetken siihen, että olen marssinut omaan huoneeseeni ja soitellut sooloja jälleen kerran yksin kovalevylle :D. Kerrostaloisukkina tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että homma on hoitunut etupäässä kuulokkein ja ilman täysin ilman kitarastyrkkaria - kitaraetusena tosin käytin kuvassa näkyvää Hughes & Kettnerin Tubeman II:a.

Hughes & Kettner - Tubeman II, Focusrite Saffire PRO 24 DSP
ja Fenderin ABY-switch.

Signaalitie lyhyesti: Kitarasta signaali ABY-switchiin, josta kaksi linjaa: kuiva soundi suoraan Saffireen, ja toinen linja Hughes & Kettnerin kautta Saffireen.

Kallio -biisin soolo tuli täryyteltyä Stratocasterilla, johon Top Soundin Arska asensi mulle tallamikiksi Seymour Duncanin tämän(?) mikin. Mikkiä voi käyttää singlenä tai humpparina ja valinta tapahtuu tone-potikkaan asennetun switchin kautta. Livenä vaihto sinkun ja humpparin välillä ei ole oikein mielekästä, sillä tone-potikasta pitää ottaa napakka ote ja vetää ylöspäin, eikä se aina keikkahien kanssa onnistu. No mutta, humpparina mikkiä etupäässä käytänkin, joten no problem at all.

Samalla kitaralla ja samoilla mikkiasetuksilla soitin myös Pikkusormen intron/outron ja AHORin ekan soolon. AHORin outro kaipasikin vähän väkevämpää otetta, joten vaihdoin oikeaoppisesti syliini Yamahan (621 D) hevinuolen. Pääsyy tähän vaihdokseen oli lähinnä Floyd Rose -talla (tai ilmeisesti patentin alla tehty Yamahan oma versio Floyd Rosesta??), joka salli rajumman kampityöskentelyn. Ja tottakai narulle piti saada vähän TÄPPINKIÄ! :-D

Yamaha taisi päästä ensi kertaa töihin tämän session aikana.

Tapping-apuna rannenauha ja capo. Lähestulkoon oikeaoppinen meininki!

Tämänhetkinen tilanne on se, että olen lähettänyt kaikki omat osuuteni (synat ja kitaraleadit) Egonille, jolta odotan joko korjausehdotuksia tai vapauttavaa tuomiota. Pidätän hengitystäni ja jään odottamaan.

Laulusorvin ääressä, osa 2

Perjantaina kesken jääneitä laulusessioita jatkettiin hyvin levätyn viikonlopun jälkeen taas maanantaina. Joka kerta sessioihin mennessäni toistelen mielessäni: "tänään otan paljon kuvia, tänään otan paljon videoita, tänään otan paljon kuvia,...." Mutta niin siinä taas kerran kävi, että työ vei miehet mennessään ja kuvien (saati sitten videoiden) ottaminen jäi vähemmälle.

Perjantain rock-kukkoilun jälkeen päästiinkin vähän rauhallisempien biisien kimppuun. Sainkin taputeltua kaksi veisua maanantain sessiossa, joten kaikki kolme promobiisiä ovat nyt lead voxien osalta valmiit. Myönnettäköön, että melodioita tuplataan seuraavissa sessioissa. (Ajatuksena pistää varsinaisen sooloraidan kylkeen pari pienelle miksattua ja sivuille panoroitua lauluraitaa, jotka leventävät soololaulua.)

Eli suunnitelma oli kutakuinkin seuraava: Seuraavissa sessioissa tuplataan melodiat ja aloitetaan stemmojen laulaminen. Itse laulan osan stemmoista, mutta lisävärin saamiseksi myös Egon ja Jonne pääsevät laulumiehiksi.

Mutta oikeastaan tästä alkoi vasta päivän jännittävä vaihe. Lähdin ajelemaan kohti kotia ja n. 10 kilometrin ajon jälkeen auton kojelauta totesi, etten saisi kuulemma enää ajella. Parin puhelinsoiton ja pienen testailun jälkeen päädyin siihen, että hinauspalvelulle olisi käyttöä. Muistelen, että aikoinaan pankkia ja vakuutusyhtiötä vaihtaessamme tulimme ottaneeksi puoliväkisin sellaisen vakuutuksen, jossa hinauspalvelu menee vakuutusyhtiön piikkiin. Taisi olla Luojan suurta viisautta tulevia koitoksiani ajatellen. En muistanut meillä edes olevan tällaista vakuutusta ja aloin jo mielessäni laskea hinauksesta koituvia kustannuksia. No mutta, parilla puhelulla asioiden oikea tola selvisi ja hinausautoa odotellessani pidin pienen lepotauon tien varressa.

Olin vähän huolissani kotiin selviytymisestä, mutta kaikki meni hyvin:
Sekä auto että mies pääsivät Vaasaan ja hinausauton kuljettaja oli ystävällinen mies. Kaiken lisäksi korjaamon omistaja sattui olemaan vielä paikalla iltamyöhäisellä ja auton korjaamolle jätettyäni sain kyydin keskustaan. Kotiinkin olisin päässyt, mutta liityin töistä kotiin kävelevän vaimoni seuraan. Samana päivänä loppuneet suviseurat tosin toivat sen verran porukkaa (ja töitä sekä hinurille että korjaamoille), että auton vikadiagnoosia olen joutunut odottelemaan melko pitkään. Tällä hetkellä elän suuressa pelossa ja vavistuksessa korjaamon tuomiota odotellessani.

Myllärinkadun huoltoon päädyttiin. Kiitokset hyvästä palvelusta
niin hinauspalvelulle kuin korjaamollekin.

Auto-ongelmista johtuen studiosessioihin tuli nyt pakollinen tauko, jonka olen käyttänyt rakennellen keittiötä ja (yllätys yllätys) hengaten Vaasassa Egonin ja Rassen kanssa. Pelkkä hengailu hyvässä seurassa ilman sen kummempia työpaineita teki erittäin hyvää stressaantuneelle miehelle. Tästä on hyvä jatkaa keittiön, autohuolien ja studioprojektin parissa.

Ensimmäiset lauluäänitykset

Kesäkuun viimeisenä perjantaina käänsin auton nokan kohti Pietarsaarta ja painoin kaasua. Tarkoituksena oli äänittää lauluosuuksia sekä pariin biisiin pienet täydennykset akustisella kitaralla.

Saavuin Egonin luo noin kello 10 aamulla. Paikalla oli myös "Annetaan heidän olla rauhassa" -biisin co-composer Rasse, joka punkkasi Egonin sohvalla osallistuessaan ruotsinkielisten helluntaiseurakuntien kesätapahtumaan (vaimikäsenyolikaan?). Siinäpä sitä sitten ihmeteltiin kolmen miehen voimin maailmaa: etelärannalla asuva  suomenruotsalainen, länsirannikolla asuva virolainen ja hieman etelämpää länsirannalta tullut tiukasti suomen kielessä pitäytyvä pohojalaasjäärä. Käytetyn kielen vaihdellessa enemmän tai vähemmän onnistuneesti suomen ja ruotsin välillä, totesi Rasse Egonin hyvän kielitaidon johtuvan tämän salaisesta aseesta:

Fin(n)ish Enhancer

Tovin turinoinnin jälkeen oli aika aloittaa päivän duunit. Työvälineinä olivat Egonin tarjoamat Neumann TLM 103 ja AKG C414 XLS (?). Kuunteluni hoitui Beyerdynamicin DT 770 -kuulokkeiden kautta. Minä tarjosin pottiin oman kitarani: Taylor CE314:n.

Mikit ja kuulokkeet. Kuvan mikrofoni-installaatiolla Egon

kokeili uutta akustisen kitaran äänitystekniikkaa.

Allekirjoittanut on pienen elämänsä aikana alkanut uskoa sen, että osaa ihan oikeasti komentaa kitaraa haluamaansa suuntaan. Laulamisen suhteen onkin sitten useampaan kertaan tullut lunta tupaan. Laulu on kyllä kaunista ja vireistä, mutta... katu-uskottavuus puuttuu. Tätä uupuvaa rock-kähinää lähdettiin hakemaan heti ensimmäistä lorua äänitettäessä. Kohti oikeaa soundia päästiin Egonin opastaessa minua sopivan "twangin" käytössä. 

Onnin työpisteellä ainoana kaverina Neumann.

Päivän mittaan tutuksi tuli Egonin lausahdus: "Otetaan vielä yks otto ja mennään sitten eteenpäin." Todellisuudessa "yksi otto" venyi lähes poikkeuksetta useaksi otoksi. Päivän mittaan rock-kähinää haettiin sen verran rajusti, että iltapäivällä ääni oli jo aika väsynyt ja päätettiin siirtyä lounastauolle.

Aiemalla reissulla (styrkkarin sulake...) tutuksi tullut Pietarsaaren Prisma tarjosi muusikoille oivan valikoiman syötävää maailman turuilta ja toreilta. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että jo edellisellä käynnillä kyseisestä kaupasta jäi hyvä maku: ystävällinen myymälänjohtaja sattui silloin paikalle ja auttoi minua sulakkeenmetsästyksessä. Valitettavasti heidän valikoimastaan ei silloin löytynyt sulaketta tarpeisiini. Nyt oltiin kuitenkin eri mielellä reissussa ja notkuvilta hyllyiltä tarttui matkaan pihviä ja kasviksia. Työnjako oli seuraava: Egon hoitaisi pihvit ja minä kasvikset.  

Grillimestarin taidonnäyte

Samaan aikaan toisaalla....

Ja lopputuloksena oli maittava ateria.

Ruoanlaiton yhteydessä puhuttiin päivän sessioiden katu-uskottavuustasosta ja Egon antoi ensin kohteliaisuudesta arvosanaksi 3,5 / 5, mutta pienellä pieksemisellä sain rehelliseksi arvioksi 3/5. Olin tähän melko tyytyväinen, sillä aiemmin rähinä ja rock ovat loistaneet laulussani lähinnä poissaolollaan.

Lounastelun ja pienen ruokalepuutuksen jälkeen palattiin sorvin ääreen. Ääni olikin vähän palautunut, mutta edelleen sen verran rokkailusta itseensä ottanut, että päätettiin (vasta!!) ensimmäisen biisin viimeisten ottojen jälkeen hyökätä akustisen kitaran äänityksiin. Tässä vaiheessa palasin omalle mukavuusvyöhykkeelleni (tai vähintäänkin vähemmän epämukavalle alueelle) ja homma sujui suhteellisen sutjakkaasti hakkailemalla.

Onnin työjuhta

Akustisten äänitysten jälkeen oltiinkin siinä tilanteessa, että oli aika kuunnella päivän tuotokset ja valita parhaat lauluotokset. Tämän jälkeen nokka kohti kotia ja nukkumaan!

Seuraavana päivänä eli lauantaina 27.6.:
Lauantai-illalta mainittakoon kiinnostavana seikkana se, että lähdin vaimoni kanssa gospelsaurus Exitin keikalle Lapuan hengellisen musiikin festivaaleille. Bändi on jo vuosikaudet toiminut kuin se kuuluisa junan vessa ja orkesterin keikoilla käynti toimii aina sekä hengen että sielun virvoittajana. Luotsi Simojoki jakaa hyvää uutista ja bändin puolesta ei ole kertaakaan tarvinnut jännittää. Luonnollisesti suurin huomioni kiinnittyi taistelutoveri J Jouppiin, jonka soitanta ei jättänyt tälläkään kertaa kylmäksi. Keikan jälkeen kävin kyselemässä ajantasaista aseistusta ja niinhän se oli, että parhaissa sooloissa tärkeää roolia pelasi Mad Professorin Mighty Red Distortion. Kyseisestä pedaalista olen muutenkin lukenut positiivisia arviointeja (esim. täältä), joten on paljon mahdollista, että yksi tulevista vaimon tietämättä taisteluvarustukseen muilutettavista tuotteista on juuri Mighty Red Distortion.

Jossain takaraivojen tuolla puolen on orkesteri.

On aika painaa pää tyynyyn, sillä tätä kirjoittaessani kello on yli puolenyön ja aamulla jatkamme vokaalisessioita. Nuorempana olin sitä mieltä, että "huominen on vasta sitten kun on yks yö nukuttu", mutta tässä vaiheessa elämää ja yötä huominen taitaa olla jo nyt.

Kitarasessiot

Päätettiin Jonnen kanssa, että aloitetaan kitarasessiot juhannusviikon keskiviikkona. Maanantai ja tiistai olivatkin jo kuluneet keittiön kimpussa. Yksi seinässä oleva ilmastointiputken pää aiheutti kuitenkin sen verran päänvaivaa, että piti kutsua putkimies ja tuhrata studiosessiolle varattua aikaa keskiviikkoaamuna. Putken pää tuli sen verran pitkälle, että aiheutti yläkaapin asennukselle vaikeutta. Ongelma piti hoitaa pois päiväjärjestyksestä, jotta pääsisimme Juhannuksen jälkeen asentelemaan kaappeja.

Ongelmallinen putkenpää

Aamun odottelun jälkeen pääsin matkaan ja parin mutkan jälkeen pääsimme kitaroiden äärelle. Äänitysstyrkkarina toimi Kalle M:n Koch yhdistettynä Framuksen 2 x 12 kaappiin. Tässä yhteydessä pitänee esittää kiitos Kallelle kamojen lainasta. Vahvistimen lisäksi mies lainasi myös paria kitaraa.

Koch Multitone 100 W putkinuppi

Alkuperäinen ajatus oli napata joka vermeestä fotot ja fiilistellä laitteita kaikille laitediggareille, mutta ennen kuin ehdin "kissaa" sanoa, oli Jonne käynyt naamioimassa Framuksen lasten leikkipaikaksi. Loppuvaiheilla tulikin kiire ja kuva kaapista + mikeistä jäi ottamatta.

Framus ja heijastuksentappajat. Jossain tuolla leikkimajan
uumenissa piileskelevät Shuren sm57 ja Sennheiser 421.

Periaatteessa olisin voinut nauhoittaa kitarat kotona (tai oikeastaan reilut kymmenen vuotta kylmillään olleessa mummontuvassa, joka kuuluu mummon perikunnalle).

Miksi en nauhoittanut kitaroita kotona?

Palataanpa pari vuotta ajassa taaksepäin. Kesällä 2013 kävin Karin V:n ja Samulin H:n kanssa Tampereen seurakuntien omistamassa MG-studiossa. Hans K editoi rummut sekä bassot ja passasi projektit minulle eteenpäin. Tässä vaiheessa kävin hommaamassa "peruspuikulan" eli Shuren sm57:n, jotta voisin ottaa sen AIRin Fatboyn kaveriksi kotinauhoituksiin. Näin lähdin suurin odotuksin kotinauhoitusten kimppuun ja sainkin aikamoisen läjän raitoja aikaiseksi. Tämän jälkeen törmäsin seinään. Biisintekijät törmäävät valkoisen paperin dilemmaan, minä törmäsin korkeiden odotusten ja matalien toteutumien väliseen ristiriitaan sekä omaan perfektionismiini. Eli kitaroiden editointi muodostui jotenkin niin ahdistavaksi tapahtumaksi, että raidat ja koko projektit jäivät hyllylle pölyttymään (Kari tämän kyllä jo ennusti rumpuja nauhoittaessaan....).

Joten:

Tästä karmeasta kokemuksesta oppineena päätin antaa editoinnin muiden huoleksi. Tähän liittyy myös se, että halusin jonkun toisen "vahtivan" minua studiossa. Jonne sai siis tehtäväkseen toimia laadunvalvojana ja sain keskittyä tärkeimpään - soittamiseen. Matkan varrella kävikin niin, että Jonne rupesi heittelemään ideoita kuin paraskin brainstormeri ja ideat kuulostivat sen verran hyviltä, että annoin palaa. Oli siinä kitaristilla ihmettelemistä, kun rumpali väänsi potikoita ja kertoi mitä soittaa   :-)  Mutta: Tämän takiahan minä miehet projektiin hommasin, että saan ammattitaitoa kehään. Session loppuvaiheessa kuunneltiin biisit ja ainakin siinä vaiheessa homma tuntui siltä, että Jonnen ideat kannatti toteuttaa. Massiivisia kitaroita hain ja siltä ne kuulostivat.

Kahden päivän aikana saatiin kutakuinkin pari biisiä (sooloja ja pieniä akkaritäyttöjä vaille) pakettiin. Torstaina yritimme aloittaa vielä kolmatta biisiä, mutta ennen ensimmäistäkään nauhoitettua raitaa Kallen vahvistin uupui ja ääni katosi. Ensimmäisenä iski ahdistus: "Nyt mä oon Kallelle kymmeniä, satoja, jopa tuhansia euroja pystyssä!!!" Parin rauhallisen hengenvedon jälkeen todettiin, että ongelma taitaa olla sulake. (Tietysti pitää todeta, että kyllähän se varsinainen ongelma lienee siellä pääteputkien päässä, mutta akuutista vaiheesta pääsisimme sulakkeen vaihdolla.) 

Tässä kohtaa lienee syytä antaa krediitit vahvistinvelho Ilpo Vierulalle, jolta sain puhelimitse tukea tällä kiperällä hetkellä. Vierulalta olen muuten saanut aiemminkin hyvää palvelua puhelimen kautta ja muistelenpa käyttäneeni omaa Peaveyn 30 W classic -vahvistintani miehen verstaalla ammoisina teinivuosina. Voin suositella miehen vahvistinhuoltoa hyvillä mielin. Harmi, että verstas muutti pois pohojalaasten konnuilta. 

Ja sitten pimeni...

Ja loppuun vielä pari kuvat, joista toivottavasti välittyy edes murto-osa päivän tunnelmista.

Työvuorossa Kallen G&L Asat Classic ("Tele"), lepovuorossa
Onnin Fender Stratocaster Plus

Alla olevalta SG:ltä odotettiin kovin paljon, mutta kitara ei ihan istunut kouraani. Periaatteessa olisin voinut itse säädellä kitaraa ja intonaatioita enemmän omaan syliini istuvaksi, mutta tällä (pienellä) säätökokemuksella ajattelin pidättäytyä ruuvaamasta lainakitaraa ihan mutkalle.

Kallen  Gibson SG

Seuraavista kuvista kiitos Jonnelle. 

Onni ja studiotukka

Äijät

Jonnen työpiste ja Onnin monitorointi

Rumpujen editointia ja basson nauhoitusta

Olen viettänyt pari viikkoa hiljaiseloa biisien edistymisen suhteen. Aika on kulunut lähinnä kodin remontoinnissa. Lauantaina kävin vaimoni kanssa eräässä pienimuotoisessa ruotsalaislähtöisessä huonekaluliikkeessä hakemassa uudet keittiön kaapit.

Kohti voittopalkintoa!

Tämän jälkeen kotimme muuttui kaaosmaiseksi työleiriksi, jossa koottiin kaappeja, tapeltiin keittiön kierojen seinien kanssa, pidettiin kahvitaukoja ja nautittiin hyvästä seurasta. Tätä kirjoitettaessa homma on vielä kesken, mutta suunta on oikea. Edistymisestä iso kiitos appivanhemmille. Urakan kroonistumiseen saattaa tosin johtaa se seikka, että keittiömme sopivan työtason saamisessa saattaa kestää tovi...

Vanhat kaapit pois...ja uusia tilalle.

Samaan aikaan toisaalla joku teki töitä biisieni eteen:

Jonne ryhtyi tuumasta toimeen ja editoida päräytti parin viikon takaiset rumpuraidat. 

Tunnelmallinen Kallio

Rumpumaestro editoimassa tuotoksiaan

Rumpuraidat editoituaan Jonne lähetti projektit Egonille, joka jatkoi biisien kimpussa. Allekirjoittaneelta tämä välivaihe jäi tyystin kuulematta, joten suurella jännityksellä odotin väliaikaraporttia, jossa kuulisin sekä Jonnen että Egonin osuudet.

Bassomaestron nauhoitussessio

Ja niinhän siinä kävi, että maanantaina alkoi sähköpostiini kolahdella mp3:sia Egonilta. Pahaksi onneksi olin juuri kokoamassa keittiön kaappeja, eikä siinä appivanhempien läsnäollessa kehdannut lyödä luureja korville ja vetäytyä pois työmaalta. Varsinkin kun appiukko oli täydessä touhussa keittiön seiniä fiksaten. Näin ollen jännitys ja innostus kasvoivat kellon lyödessä armotta tahtiaan.

Kauan odotettu rauhallinen hetki alkoi lähtiessäni palauttamaan velipojalta  lainattua pakettiautoa kärryineen (ISO KIITOS!). Tämän matkan aikana pysähdyin parkkipaikan hiljaisuuteen ja aloin kuunnella poikain tuotoksia. Välittömästi ensi tahdeista lähtien tiesin, että länsirannikon kärkikomppiryhmän pyytäminen studioon oli oikea valinta. Rummut-basso-akseli toimi kuin tauti ja aloin ilolla odotella vielä viimeistä biisiä. 

Tyytyväinen basisti session jälkeen.

Viimeinen biisi (Pikkusormi) pamahtikin sitten mailiini 1:17 maanantain ja tiistain välisenä yönä. Tässä vaiheessa olin tosin itse vaimoni vieressä taju kankaalla autonpalautusreissun ja suomalaisen pikaruokaketjun tarjoaman hampurilaisaterian uuvuttamana. Viimeinen biisi tuli kuunneltua heti aamun tunteina ja työn jälki oli edelleen ensiluokkaista. 

Päivän ensimmäisellä kahvitunnilla otin videopuhelun Egonille ja keskutelimme bassoraidoista ja biisien sovituksista. Iltapäivällä sovin Jonnen kanssa kitarasessioiden ajankohdasta. Kitarasessioista onkin sitten taas uutta kerrottavaa tähän blogiin. Tähän asti ammattimiehet hoitivat omat osuutensa mallikkaasti ja ottivat huomioon Onnin toiveet mahdollisista muutoksista. Toisaalta äijät tarjosivat niin hyviä juttuja, että uskalsin ehkä jo vähän hellittää kontrollifriikin asenteestani. Tästä eteenpäin on hyvä jatkaa.

Ensimmäinen studiopäivä

Tiistai on toivoa täynnä!

Olimme sopineet Egonin ja Jonnen kanssa, että kesäkuun alussa menemme nauhoittamaan kolmen promobiisin rumpuraidat. Melko kivuttomasti kalenteriin pultattiin päivämäärä, joka oli 2.6. Virallisesti toinen kesälomapäiväni \o/. Päivän plan oli seuraava:
- Onni nappaa Egonin mikit Vaasasta klo 10.
- Melkein samaan aikaan toisaalla pojat rakentavat studio-setupin.
- Onnin saapuessa Pietarsaareen mikit ja ständit lyödään paikoilleen ja nauhoitukset voivat alkaa.

Jonnen kioski (Kuva: Egon)

Koimme takaiskun: Mikit eivät olleet vielä saatavilla, mutta ständit sain kyytiin. Tässä vaiheessa jopa aina ja ikuisesti leppoisa Egon hermostui toimituksen hitauteen. Tulipa siis nähtyä tänään jotain uutta. Päätimme kuitenkin pelata niillä mikeillä, joita meillä jo oli. Itse toisin vain ständit.

Pientä lisäviivästystä aikatauluihin toivat puuttuvat kaapeli, kännykkäaddiktiot sekä autokaupat :-)

Egon halusi kokeilla jotain uutta. Vasemmalla vanha auto ja oikealla uusi.
Eikun vasemmalla uusi auto ja oikealla vanha. Eiku...

Jahka näistä pakollisista pahoista  päästiin yli, oli aika tehdä soundcheck. Tässä vaiheessa lievästi tuskastunut olotilani valui kuin vesi hanhen selästä, sillä Egon ja Jonne näyttivät todelliset ammattilaisen karvansa. Pienen pohdinnan jälkeen Jonne vaihtoi kalvot paremmin musiikissani toimiviin ja itse checki sujui nopeasti ja tehokkaasti.

Checkin jälkeen olikin aika soitella ensimmäinen biisi (Pikkusormi) narulle. Ideoita vaihdettiin ja rumpujen sovitusta hiottiin. Jonne heitti ideioita ja Onni joko tyrmäsi tai ihastui niihin. Egonin päivän roolina oli nauhoittajan pesti, mutta tiukan paikan tullen hälle sovitettiin myös tuottajan manttelia. Häneltä saatiinkin hyviä näkemyksiä ja biisien lopullinen muoto (rumpujen osalta) alkoi hahmottua. Ensimmäisen biisin hiljalleen paketoiduttua oli aika suunnata kohti Pietarsaaren suurta ja himoittua ylpeyttä - Korv Göransia ("Jörskiä").

Ruokatauko!

Ruokailun jälkeen työvuorossa oli AHOR eli Annetaan Heidän Olla Rauhassa. Biisihän on säkeistöissä eri tahtilajien ilottelua ja kertsiltään vallan suoraviivaista high school -tykitystä. Alla Jonnen tyylinäyte.

AHOR-biisin suhteen odotukset ovat korkealla, sillä siitä olen kenties useimmin saanut hyvää palautetta. Jonnekin innostui saamaan suorastaan flow-kokemuksen kannuja nauhoitettaessa :-) Biisin säveltämisessä on muuten avustanut Porvoon voimamies Rasmus "Rasse" Forsman.

Samassa flowssa pistettiin talteen myös biisi nimeltä Kallio. Tässä biisissä Jonne heitti mielenkiintoisen idean, jolla tunnelmaa vietiin kohti vähän modernimpaa meininkiä. Tästä kuulemme lisää siinä vaiheessa, kun homma on paketissa ;)

Sokerina pohjalla vielä kuvia Egonin kioskista. Jatkossa Jonne toimii materiaalin editoijana ja Egon miksaajana. Niin, ja soittaahan Egon toki bassot!

Motua ja Behringeriä...

Pro Tools

Päivän lopussa tunnelmat olivat hyvät. Kiitos mainioille ja ammattimaisille muusikoille päivän hyvästä duunista. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Jonnen editointiurakan jälkeen päästään tekemään bassoja ja kitaroita aikataulusovitusten sanelemassa järjestyksessä.

Tunnelmia päivän päättyessä.

Pelinavaus

Blogi syntyi Onnin musiikin markkinointia varten. Tällä hetkellä taiteilija(työ)nimenä on Onni P II ("Onni P toinen" --> isoisäni oli sukulinjamme ensimmäinen tietämäni Onni P, joten minä olen heistä se toinen), mutta lopullinen taiteilijanimi pitää päättää siinä vaiheessa, kun musiikki on julkaisukunnossa. Tavoitteena olisi löytää uniikki, mutta itselle sopiva nimi.

Tässä vaiheessa lienee hyvä kiittää ihmisiä, jotka enemmän tai vähemmän saivat potkittua mut studioon pöytälaatikkobiisieni kanssa.

Hans K.
Olit oikeastaan ensimmäinen, jolta saamani palaute kannusti tekemään oikeasti jotain julkaisukelpoista.

Kari V.
Olit ensimmäinen, jonka kanssa biisejä työstettiin yhdessä. Kiitos ideoista ja feedbackista. Ideoita vaihdettiin lukuisten liitetiedostojen verran.

Samuli H.
Jaksoit hinkata biisejä treeniksellä minun ja Karin kanssa. Olet lukuisien ideoiden aivomyrsky!


Mutta sitten tuli muutto toiseen kaupunkiin, joten vanhat soittokaverit jäivät ja projekti jäätyi paikalleen....

Hansu, Elkku & Emil
Kiitos, että piditte liekin palamassa, vaikka jazz veikin osaltanne pidemmän korren ;)


NYT:
Työn alla kolmen biisi promopaketti ammattimiesten Egon V. ja Jonne M. kanssa. Postailen tänne projektin edistymisestä.