Edellisestä päivityksestä on yli 2 kk, joten olisikohan aika rikkoa radiohiljaisuus?
Radiosoitoista:
Keväällä ja kesällä Kallio (ja jossain määrin myös Annetaan heidän olla rauhassa) soivat Radio Deillä. Näistä kertyi Teoston syyskuun tilityksessä 8,02 €. Tämä jää alle teoston maksurajan (25 €), joten työn rahallisia hedelmiä saa vielä odotella :)
Syyskuun tilitys sisältää kuitenkin radiosoitot tammikuun alusta maaliskuun loppuun, joten kyllä Dein soitoista on vielä jatkossa odotettavissa jotain tuloja. Lisäksi lähetin biisit Radio Patmokselle, jossa lupasivat ottaa biisit soittoon.
Olen käynyt satunnaisesti tarkastelemassa Radio Dein soittolistaa ja ainakin sen perusteella biisieni elinkaari Deillä on ehtoopuolella. Jos intoa piisaa, niin biisejä voi käydä toivomassa Deillä soiviksi esimerkiksi täällä.
Sitten muutama sana Spotifysta:
Julkaisin biisit Record Unionin kautta ja ne tulivat jakoon 26.7.2016. Olemattomasta mainonnasta johtuen biisit eivät juuri keränneet soittoja, mutta Dein musiikkipäällikkö Antti Suonio oli mukava ja lupasi ottaa Kallion Radio Dein uutuudet -soittolistalleen. Record Unionin tilastotyökalun perusteella näyttää siltä, että suurin osa soitoista on tullut juuri tämän tämän soittolistan kautta. Kiitos Antti!
Mutta sitten tapahtui jotain omituista:
Parin viime viikon aikana on käynyt niin, että biisit ovat saaneet hurjan paljon soittoja pienen kuuntelijajoukon toimesta (mikäli tilastotyökalua on uskominen). Kiitos kaikille kuuntelijoille! Ja jos joku tietää mistä on kysymys, niin otan ilolla tiedon vastaan.
Live:
Mun pitäis vissiin vaihtaa keikkamyyjää, sillä hän ei oikein meinaa hoitaa hommiaan. (Tähän asti olen hoitanut "keikkamyynnin" itse ;-) Koska bändin pelkkä liikuttaminenkin on aikaa ja rahaa vievää hommaa, olen viime aikoina panostanut loopperin käytön opetteluun. Jossain vaiheessa pitäisi tykittää Youtubeen looppausvideoita.
Niin: Totta kai keikalle lähdetään ihan täydellä miehitykselläkin jos joku haluaa tilata.
Seuraavaan kertaan. Siunattua syksyä kaikille!
sunnuntai 23. lokakuuta 2016
perjantai 19. elokuuta 2016
Annetaan heidän olla rauhassa pääsi radio Dein Raatihuoneeseen
Legendaariset Anssi Nykänen ja Harri Rantanen arvioivat biisiäni "Annetaan heidän olla rauhassa" radio Dein Raatihuone-ohjelmassa. Kyseinen Ariel Neulaniemen isännöimä ohjelma on uusinta viime keväältä. Neulaniemeltä tänään samaani tiedon mukaan uusinnat lähetetään dein taajuuksilla seuraavasti:
la 20.8. klo 11-12
ma 22.8. klo 9-10 ja 13-14
Virittäkääpä radionne Dein taajuuksille tai menkääpä kuuntelemaan Dein nettiradiota tästä.
Kyseiseen Raatihuoneen jaksoon liittyy allekirjoittaneella paljon tunteikkaita hetkiä. Alla tarinaa kesän ajalta.
Törmäsin Juhannuksena helluntaiherätyksen juhannuskonferenssissa vanhaan tuttavaani Jaakkoon, joka kertoi kuulleensa musiikkiani radio Deiltä. Jutustellessamme kävi ilmi, että legendaariset Anssi Nykänen(!!) ja Harri Rantanen(!!) olivat kommentoineet jotain biisiäni. Olivat kuulemma tykänneetkin(!!). Siinä vaiheessa puntit tutisivat ja harmistus oli suunnaton, sillä olin missannut vuosikymmenen insidenssin täysin ummikkona mistään mitään tietämättä.
Pienen googlettelun jälkeen kävi ilmi, että kyseessä oli huhtikuun lopulla lähetetty jakso. (Tässä kohtaa pitäisi olla linkki jakson esittelyyn, mutta näköjään radio Dein sivut ovat kokeneet muodonmuutoksen, jonka mukana jakson esittelysivu katosi....) Arvioitavana biisinä oli aiemmin mainittu Annetaan heidän olla rauhassa.
No niin. Olin siis missanut ohjelman. [huom. Olin myös tähän päivään asti siinä uskossa, että mahdolliset uusinnat olivat aikapäiviä sitten tulleet ja menneet.] Päätinpä sitten ryhtyä penkomaan radio Dein nettisivuilta ohjelma-arkistoja. Matkan varrella kävi ilmi, että Raatihuoneesta ei arkistoversioita löydy. Ilmeisesti tekijänoikeudelliset syyt estävät musiikkikappaleita sisältävien ohjelmien lisäämisen nettiarkistoon. Ja "levyraati" ilman biisejähän on suhteellisen ontto formaatti... Hätäisenä miehenä lähetin useampaan radio Dein osoitteeseen ruinausmailia, joissa pyysin mahdollisuutta saada ohjelmasta edes sellaista versiota, josta kuulisin omaa biisiäni koskevat kommentit. Dein musiikkipäällikkö Antti Suonio osoitti suurta armollisuutta lähettäessään arkistoversion homepäiselle wannabeartistille. Ja näkipä vielä senkin vaivan, että editoi tallenteeseen vain päivän vieraiden esittelyn ja omaan biisiini liittyvän puheosuuden. Näin tultiin noudattaneeksi myös lakia :)
Arvon muusikoilta sainkin sitten ihan sydäntä sykähdyttävän hyvää palautetta ja biisi selviytyi kyseisen lähetyksen "voittajaksi". Molemmat ilmeisesti aidosti pitivät biisistä ja kyllähän Pietarsaaren poijat (Egon & Jonne) olivat jälleen kiitoksensa ansainneet niin soiton kuin miksauksenkin osalta. Ohjelman jännittävin huomio tuli Rantaselta, joka hämmentyi siitä, että Jeesus mainittiin biisissä vain kerran. Hän pohti sitä, olisiko Jeesuksen voinut mainita useamman kerran tai sitten ei lainkaan. [huom. Kyseessä ei siis suinkaan ollut Jeesus-sanan käytön dissaus, vaan pikemminkin biisin lyriikan toimivuuden pohtiminen.]
Jos saan metsästettyä kaikilta asianomaisilta luvan, niin voisin laittaa omaa biisiäni koskevat kommenttiosuudet tänne blogiin jakoon äänitiedostona. Ehkä. Joskus. Mahdollisesti.
Olen erityisen kiitollinen Antti Suoniolle, joka otti musiikkiani radio Deille soittoon. Lisäksi olen kiitollinen Ariel Neulaniemelle, joka suostui esittelemään musiikkiani kyseisessä Raatihuone-ohjelmassa. Erityisesti kaikkia uusia gospelmuusikoita kehotan lähettämään musiikkiaan Suonion kuunneltavaksi. Yhteystiedot löytyvät esimerkiksi täältä. Itsekin tein näin ja sain sekä soittoaikaa radiossa, että asiantuntevaa palautetta musiikistani. Kiitos myös palautetta antaneille Anssi Nykäselle ja Harri Rantaselle.
tiistai 2. elokuuta 2016
No nyt on biisit nettikaupoissa
Tai tarkkaan ottaen tulivat jo perjantaina jakoon. Minulle tärkeimpänä tietysti Spotify. Samaan hengenvetoon todettakoon, että pikkuisen huolettaa ilmaisen Spotifyn mahdollinen loppuminen. Luulen sen vaikuttavan seuraavasti:
--> käyttäjämäärä vähenee
--> käyttäjien vähentyessä myös indieartistien saamat osumat vähenevät
--> Spotifyn merkitys uusien kykyjen julkaisukanavana pienenee.
--> Myyn soittokamani pois ja tehtailen lisää kersoja. ... okei tää vipa meni vähän ohi...
Tämä on vain yhden miehen hypoteesi. Ja kuulemma Spotify rimpuilee kovasti levy-yhtiöiden vaatimuksia vastaan.
Yritin eilen lisätä "Spotify play buttonin" tähän blogiin. Joko Blogger ei tue play buttonia tai sitten en vain osaa. Jos saan sen joskus toimimaan, niin lisään. Toistaiseksi voitte mennä Spotifyyn ja kirjoittaa hakukenttään: "Onni Pyhälahti" :)
Lopuksi pieni pyyntö:
Jos musiikkiani tulee vastaan eri jakelijoilla (iTunes, Tidal, Deezer, Spotify, Google Play & Youtube), niin käykää ihmeessä tykkäämässä, peukuttamassa, antamassa tähtiä, arvostelemassa, lisäämässä playlisteille jne. Kiva sekin jos joku jaksaa jakaa linkin esim. Facebookissa. Tässä ollaan kuitenkin sen verran pienellä momentuumilla liikenteessä, että kaikenlainen "street team"-avustus otetaan ilolla ja kiitoksella vastaan. Myös tänne blogiin saa käydä raapustamassa terveisiä.
--> käyttäjämäärä vähenee
--> käyttäjien vähentyessä myös indieartistien saamat osumat vähenevät
--> Spotifyn merkitys uusien kykyjen julkaisukanavana pienenee.
--> Myyn soittokamani pois ja tehtailen lisää kersoja. ... okei tää vipa meni vähän ohi...
Tämä on vain yhden miehen hypoteesi. Ja kuulemma Spotify rimpuilee kovasti levy-yhtiöiden vaatimuksia vastaan.
Yritin eilen lisätä "Spotify play buttonin" tähän blogiin. Joko Blogger ei tue play buttonia tai sitten en vain osaa. Jos saan sen joskus toimimaan, niin lisään. Toistaiseksi voitte mennä Spotifyyn ja kirjoittaa hakukenttään: "Onni Pyhälahti" :)
Lopuksi pieni pyyntö:
Jos musiikkiani tulee vastaan eri jakelijoilla (iTunes, Tidal, Deezer, Spotify, Google Play & Youtube), niin käykää ihmeessä tykkäämässä, peukuttamassa, antamassa tähtiä, arvostelemassa, lisäämässä playlisteille jne. Kiva sekin jos joku jaksaa jakaa linkin esim. Facebookissa. Tässä ollaan kuitenkin sen verran pienellä momentuumilla liikenteessä, että kaikenlainen "street team"-avustus otetaan ilolla ja kiitoksella vastaan. Myös tänne blogiin saa käydä raapustamassa terveisiä.
tiistai 26. heinäkuuta 2016
Spotify ja muuta rönsyä
HUH!
Eihän siinä mennyt kuin puoli vuotta... Löysin vihdoin viimein sen verran aikaa ja voimia, että istuin pari iltaa koneen ääressä biisini Spotifyyn runnoen. (Tarkkaan ottaen runnoin biisit aggregaatin kautta erinäisiin musiikkipalveluihin - Spotify on niistä kenties se tutuin.)
Aggregaattinani toimii ruotsalainen Record Union, jonka kautta jakelin biisit seuraaviin: Deezer, Tidal, iTunes, Spotify ja Google Play. Jäin kieltämättä hieman epätietoiseksi siitä, jaetaanko musiikkini myös Apple Musiciin - näin oletan. Täytin informaatiot ensimmäistä kertaa ja olin hieman rystyset valkoisina sen suhteen, että sain kaiken informaation varmasti oikein ilman kirjoitusvirheitä.
Suurimmat vaikeudet tulivat yllättäen maksun kanssa. Record Union luonnollisesti haluaa hieman korvausta siitä, että jakaa taiteellisia tuotoksiani maailman ääriin. Aluksi en meinannut millään saada siirrettyä rahojani Paypalin kautta Record Unionille, mutta aikani taisteltuani sain homman kuitenkin hoidettua ja rahat onneksi kaikkosivat hyppysistäni.
Muutaman päivän päästä biisien pitäisi tipahdella eri palveluihin. Odotellessa haluaisin nostaa esille pari seikkaa:
1) Biisien näyttökerrat Youtubessa:
Annetaan heidän olla rauhassa 678
Kallio 350
Pikkusormi 300.
Näyttää siltä, että Pikkusormikin on päässyt uudelle sataselle :)
Ja se toinen juttu:
2) Nyt kaikki kipin kapin Keuruulle Isoon Soittoon. Tulevana viikonloppuna 29.7.-31.7. paikan päällä on mm. aiemmin blogissani mainittu Jippu ja muita hienoja artisteja. Erityisesti haluaisin mainostaa spektaakkelia "Recovery plays Koinonia". Lasse Heikkilän ideoimassa bändissä soittaa koko joukko pelimiehiä, joiden yhteissoitantaa on ilo kuulla ja NÄHDÄ. Soitinmusiikkiyhtye Recovery soittaa 80-luvulla vaikuttaneen Koinonian biisejä - ja hyvin soittaakin! Koinonia oli kristillisen instrumentaalimusiikin legenda jo eläessään. (Tässä kohtaa voi halutessaan uppoutua siihen mielenkiintoiseen kysymykseen, että mitä ihmettä on "kristillinen instrumentaalimusiikki".... Jätän sen viisammille.) Huomattakoon, että joukkio on kovinkin pohojalaaspainotteinen, sillä lakeuksilla asuvat sekä Joupin veljekset Jarkko ja Timo, että rumpali Mikko Kultalahti. Käsittääkseni myös kiipparisti Mikko Tillander on lakeuksilta kotoisin. Muita pelimiehiä ovat Joonatan Rautio ja Ari Isotalo.
Käytännössä lavalla on melkein koko (edesmennyt?) Time-Tarha ja hyvä osa Exitiäkin. Eikä tuo Pohjanmaan ulkopuolinenkaan osasto taida ihan kaikkein nimettömintä porukkaa olla.... ;) Tulkaahan hyvät ihmiset paikalle, sillä jo yhden keikan kuulleena voin suositella kokemusta lämpimästi.
Eihän siinä mennyt kuin puoli vuotta... Löysin vihdoin viimein sen verran aikaa ja voimia, että istuin pari iltaa koneen ääressä biisini Spotifyyn runnoen. (Tarkkaan ottaen runnoin biisit aggregaatin kautta erinäisiin musiikkipalveluihin - Spotify on niistä kenties se tutuin.)
Aggregaattinani toimii ruotsalainen Record Union, jonka kautta jakelin biisit seuraaviin: Deezer, Tidal, iTunes, Spotify ja Google Play. Jäin kieltämättä hieman epätietoiseksi siitä, jaetaanko musiikkini myös Apple Musiciin - näin oletan. Täytin informaatiot ensimmäistä kertaa ja olin hieman rystyset valkoisina sen suhteen, että sain kaiken informaation varmasti oikein ilman kirjoitusvirheitä.
Suurimmat vaikeudet tulivat yllättäen maksun kanssa. Record Union luonnollisesti haluaa hieman korvausta siitä, että jakaa taiteellisia tuotoksiani maailman ääriin. Aluksi en meinannut millään saada siirrettyä rahojani Paypalin kautta Record Unionille, mutta aikani taisteltuani sain homman kuitenkin hoidettua ja rahat onneksi kaikkosivat hyppysistäni.
Muutaman päivän päästä biisien pitäisi tipahdella eri palveluihin. Odotellessa haluaisin nostaa esille pari seikkaa:
1) Biisien näyttökerrat Youtubessa:
Annetaan heidän olla rauhassa 678
Kallio 350
Pikkusormi 300.
Näyttää siltä, että Pikkusormikin on päässyt uudelle sataselle :)
Ja se toinen juttu:
2) Nyt kaikki kipin kapin Keuruulle Isoon Soittoon. Tulevana viikonloppuna 29.7.-31.7. paikan päällä on mm. aiemmin blogissani mainittu Jippu ja muita hienoja artisteja. Erityisesti haluaisin mainostaa spektaakkelia "Recovery plays Koinonia". Lasse Heikkilän ideoimassa bändissä soittaa koko joukko pelimiehiä, joiden yhteissoitantaa on ilo kuulla ja NÄHDÄ. Soitinmusiikkiyhtye Recovery soittaa 80-luvulla vaikuttaneen Koinonian biisejä - ja hyvin soittaakin! Koinonia oli kristillisen instrumentaalimusiikin legenda jo eläessään. (Tässä kohtaa voi halutessaan uppoutua siihen mielenkiintoiseen kysymykseen, että mitä ihmettä on "kristillinen instrumentaalimusiikki".... Jätän sen viisammille.) Huomattakoon, että joukkio on kovinkin pohojalaaspainotteinen, sillä lakeuksilla asuvat sekä Joupin veljekset Jarkko ja Timo, että rumpali Mikko Kultalahti. Käsittääkseni myös kiipparisti Mikko Tillander on lakeuksilta kotoisin. Muita pelimiehiä ovat Joonatan Rautio ja Ari Isotalo.
Käytännössä lavalla on melkein koko (edesmennyt?) Time-Tarha ja hyvä osa Exitiäkin. Eikä tuo Pohjanmaan ulkopuolinenkaan osasto taida ihan kaikkein nimettömintä porukkaa olla.... ;) Tulkaahan hyvät ihmiset paikalle, sillä jo yhden keikan kuulleena voin suositella kokemusta lämpimästi.
 |
| Recovery plays Koinonia @ Pori, Kirkkopuistossa soi |
maanantai 25. heinäkuuta 2016
Onni Kimmo Niskalan haastattelussa Järviradiossa
Toukokuun lopussa vanha tuttuni Kimmo Niskala haastatteli minua puhelimitse isännöimänsä Gospelkolahtelu-ohjelman tiimoilta. Ohjelma kuuluu Järviradion aalloilla. Muistan vierailleeni Gospelkolahtelussa teini-ikäisenä. Tämän täytyy tarkoittaa sitä, että Kimmo on isännöinyt ohjelmaa jo piiiiitkän aikaa. Silloin kaivoin hyllystäni ison pinon suosikkilevyjäni ja kävimme niitä yhdessä soittamaan. Muistikuvat kyseisestä lähetyksestä ovat kovin haalistuneet, mutta veikkaanpa, että mukanani oli ainakin Petran, Whiteheartin ja Whitecrossin levyjä. Newsboysin ja DC Talkin taisin löytää vasta myöhemmin.
Täytyy nostaa hattua Kimmolle siitä, että hän rikkoo sukupolvirajoja: vieraina (tai puhelinhaastatteluissa) on ollut vanhan sukupolven konkareita ja tuoretta verta. Samassa ohjelmassa kanssani oli taas uuden sukupolven edustusta paikalla. Itse olen eksyksissä jossain sukupolvien välissä. Tässä jakamani pätkä sisältää valitettavasti vain oman haastatteluni - biisitkin pätkin pois. (Mutta nehän ovat toki kuunneltavissa Youtubessa)
Haastattelu kuunneltavissa täällä.
Alla linkit pois editoituihin biiseihin:
Annetaan heidän olla rauhassa
Kallio
Jälkikirjoitus:
Tässä kohtaa osoitan suuret kiitokset Kimmo Niskalalle ja Järviradiolle sekä haastattelusta, että luvasta julkaista haastattelu blogissani.
* Kimmohan oli oman teini-ikäni aikaan Alajärven evankelisluterilaisen seurakunnan nuorisotyöntekijä. Seurakuntarajoista huolimatta Kimmoa toivotti teini-Onnin aina tervetulleeksi vetämiinsä rientoihin. Pisteet hänelle!
* Järviradio on minulle "THE RADIO", sillä se aloitti toimintansa paikallisradiona ihan muutaman korttelin päässä kodistani ollessani noin 6-vuotias. Käsittääkseni Järviradio on aina ollut poikkeuksellisen suopea hengellistä ohjelmaa kohtaan. Muistankin teinivuosieni todellisen hittiohjelman, jonka virallinen nimi lienee ollut "Hengellinen ilta"(?) Käytännössä kaikki tunsivat ohjelman nimellä "Matti ja Urpo". Ohjelmassa herrat Matti ja Urpo pohtivat uskonelämän syntyjä syviä verkkaiseen ja lämpimään tahtiinsa. Välillä he ottivat vastaan puheluita ja taas juttu jatkui. Ne olivat aikoja ne.
Täytyy nostaa hattua Kimmolle siitä, että hän rikkoo sukupolvirajoja: vieraina (tai puhelinhaastatteluissa) on ollut vanhan sukupolven konkareita ja tuoretta verta. Samassa ohjelmassa kanssani oli taas uuden sukupolven edustusta paikalla. Itse olen eksyksissä jossain sukupolvien välissä. Tässä jakamani pätkä sisältää valitettavasti vain oman haastatteluni - biisitkin pätkin pois. (Mutta nehän ovat toki kuunneltavissa Youtubessa)
Haastattelu kuunneltavissa täällä.
Alla linkit pois editoituihin biiseihin:
Annetaan heidän olla rauhassa
Kallio
Jälkikirjoitus:
Tässä kohtaa osoitan suuret kiitokset Kimmo Niskalalle ja Järviradiolle sekä haastattelusta, että luvasta julkaista haastattelu blogissani.
* Kimmohan oli oman teini-ikäni aikaan Alajärven evankelisluterilaisen seurakunnan nuorisotyöntekijä. Seurakuntarajoista huolimatta Kimmoa toivotti teini-Onnin aina tervetulleeksi vetämiinsä rientoihin. Pisteet hänelle!
* Järviradio on minulle "THE RADIO", sillä se aloitti toimintansa paikallisradiona ihan muutaman korttelin päässä kodistani ollessani noin 6-vuotias. Käsittääkseni Järviradio on aina ollut poikkeuksellisen suopea hengellistä ohjelmaa kohtaan. Muistankin teinivuosieni todellisen hittiohjelman, jonka virallinen nimi lienee ollut "Hengellinen ilta"(?) Käytännössä kaikki tunsivat ohjelman nimellä "Matti ja Urpo". Ohjelmassa herrat Matti ja Urpo pohtivat uskonelämän syntyjä syviä verkkaiseen ja lämpimään tahtiinsa. Välillä he ottivat vastaan puheluita ja taas juttu jatkui. Ne olivat aikoja ne.
torstai 7. heinäkuuta 2016
Serkkukekkerit
Olin tänään pikkukeikalla. Kyseessä oli isäni serkkujen kokoontumisajot. Esitin pari ikivihreää hengellistä laulua ja yhden omani. Biisini "Niin" sai tänään ensiesityksensä.
Vedin biisit "mies ja kitara" -formaatilla. Reissu ei ollut niin dramaattinen, että siitä saisi suurempia keikkapäiväkirjoja aikaan. Mahapalkalla mentiin ;-)
Tulipahan pitkästä aikaa testattua keikkakunto.
Kiva päivä.
Vedin biisit "mies ja kitara" -formaatilla. Reissu ei ollut niin dramaattinen, että siitä saisi suurempia keikkapäiväkirjoja aikaan. Mahapalkalla mentiin ;-)
Tulipahan pitkästä aikaa testattua keikkakunto.
Kiva päivä.
maanantai 4. heinäkuuta 2016
Keikkapäiväkirja 1
Tiukan vauva-arjen keskeltä hiivin kevään ja alkukesän aikana muutamaan kertaan pois kodin pelipaikoilta treenaamaan Mika Karola Trion keikkaa varten. Aiemmasta poiketen kävikin niin, että esiinnyin Mikan kanssa tällä tietoa vain Hengellisen musiikin festivaaleilla Lapualla. Aiemmin mainittu Juva meni osaltani mönkään treeniaikataulujen takia.
Niin koitti lauantai 2.7. ja lähdin matkaan kolmen sukupolven ja kolmen A:n taktiikalla: mukana matkalla olivat Anoppi, Akka ja Alina (tyttäremme). Tarkkaan ottaen kyseessä taisi olla 4 A:n taktiikka sillä Allekirjoittanut oli kuskina. Kohteena oli Hengellisen musiikin festivaali Lapualla. Lapualle päästyämme etsimme ensimmäisen ruokapaikan, jotta selviäisimme päivän koettelemuksista. Tämän jälkeen siirryimme festivaalialueelle Kulttuurikeskus Vanhaan Paukkuun, jossa matkustavan ryhmämme naispuoliset jäsenet lähtivät omille retkilleen kulkien Lapuan Kankurien kautta. Olin siis omillani tästä eteenpäin.
Hankkiuduin Mika Karola Trion muiden jäsenten - Vesa Kemin ja Mika Karolan - seuraan, sillä tarkoituksena oli vielä pikaisesti rullata joko kitaroiden tai ajatuksen voimalla läpi illan ohjelmisto. Backstage-alueelta löytyikin hieno linja-auto, jossa oli tarjolla ruokaa ja herkkuja. Edellinen ruokailu kuitenkin painoi vatsaani, joten backstage-bussista matkaani tarttui vain yksi Tupla-patukka ja yksi nakki.
Keikkabussissa istuessamme (ja illan keikkaa läpi käydessämme) käyntiin pärähti Tarvo Laakso & Starwar:n keikka. Sikäli kuin oikein käsitin, oli lauteilla Tarvon lisäksi hänen vaimonsa ja kaksi poikaansa. Hyvin tuntui soitto rullaavan ja tuli ensimmäistä kertaa KUULTUA livenä legendaarinen Krusifiksin juurella, jota olen pienenä C-kasetilta kelaillut monta kertaa. Jonkin sortin ympyrä taisi sulkeutua. Seuraavalla kerralla haluan ehtiä yleisön puolelle, jotta myös NÄEN kyseisen biisin esitettävän. Keikkabussiin kantautui muutamia mielenkiintoisia rytmejä ja korvaan kiukkuisesti purevia kitarariffejä. Muuten: olenko ainut, jonka mielestä Tarvo ja Brian May voisivat olla veljeksiä?
Jossain vaiheessa Tarvon keikkaa backstagelle saapuivat myös uudelleen (?) parrasvaloihin hengellisessä musaskenessä palanneet Jukka Leppilampi ja Jippu. Ainakin itse olen "löytänyt" Leppilammen vasta viime aikoina, vaikka mieshän on heilunut gospelkuvioissa minun näkökulmastani katsottuna "aina".
Tarvon jälkeen vuorossa oli illan saarna, jonka tarjosi Markku "Kure" Tuppurainen. Viimeiseltä jännäpissireissulta tullessani näin Kuren marssivan päättäväisesti johonkin suuntaan, joka oli taatusti poispäin tapahtumateltasta. Siinä vaiheessa sain jalat alleni ja lähdin kieli vyön alla roudaamaan kamani pikaisesti lavalle. Nopea roudaus, nopea soundcheck ja sen jälkeen keikka oli valmis alkamaan.
Keikka lähti kivasti käyntiin ja ensimmäisen biisin aikana nautiskelin tunnelmasta. Viittilöin miksaajalle, että kitaraa saisi jonkin verran nostaa monitoriin. Seuraavassa biisissä soitinkin sitten banjoa. Banjossani ei ole omaa mikrofonia joten banjon edessä nökötti telineessä legendaarinen Shuren sm57. Alunperinkin oli tiedossa, että kiertorajoja ei lähdetä testailemaan, joten tyydyin siihen, että monitoriin ei juuri banjoa heruisi. Tässä vaiheessa aikataulun tiukkuus tietysti vähän harmitti. Mutta soitto raikasi ja yleisö tykkäsi Mika Karolan karismaattisesta lavaesiintymisestä. Mika voisi tosin pitää yleisön täysin hyppysissään yksinkin itseään kitaralla säestäen. Kolmannessa biisissä palasin jällen kitaran varteen ja pyysin lisää soitintani monitoriin. Jossain vaiheessa Unelmaduunin Mika Rautiainen (miksaaja) juoksi lavalle ja sanoi, että piuhassani on jotain vikaa. Pienen hämmennyksen jälkeen testasin lattialla lojuvaan pedalboardiini tulevaa signaalia ja totesin, että jotain totisesti on vialla. Seuraava biisi oli kuitenkin alkamassa ja peliliikkeitä oli tehtävä. Onneksi alkavassa biisissä tarvittiin vain yksi kitara ja huuliharppu. Heitin oman kitarani telineeseen ja Mika tarjosi omansa soitettavakseni. Vesa pysyi huuliharppuineen originaalissa suunnitelmassa. Kahlasimme biisin kunnialla läpi ja seuraavaan biisiin tultaessa oli miksaajan kanssa todettu, että ongelmana onkin kitarani 9 V:n paristo. Tässä kohtaa allekirjoittaneen omahyväisyys koki kolauksen: alokasmainen moka, kaikki varaparistot kotona! Miksaajan ohjeen mukaan siirryin käyttämään sm57:aa myös kitarani kanssa. Tämä johti siihen, että en juurikaan kuullut omaa soittoani ja loppukeikka meni pelon ja ahdistuksen vallassa.
Keikan jälkeen harmittelin suureen ääneen patterimokaani Backstagella, jolloin maestro Leppilampi otti tilanteen haltuunsa isällisellä tavalla. Hän kehui meininkiämme ja pelasti päiväni. Taisipa puhua jotain puhdasoppisuudestakin, mutta tuskin tarkoitti bluegrassimme puhdasoppisuutta...
Vauhdikkaiden ja vaarallisten tilanteiden jälkeen oli aika heittäytyä seurustelumoodiin. Siirryin kahviteltan puolelle, josta löytyi matkaseurueeni 3 A:n lisäksi myös vanhempani. Nyt oli Alinan perhe isovanhempineen saman pöydän ääressä - vain rippileirillä opetusvuorossa ollut vaari puttui. Tosin tilanne oli festivaalihenkisesti sopivan sekalainen ja yksi jos toinenkin huiteli omia menojaan - yksi vessassa, toinen konserttiteltan takaosassa musiikista nauttimassa, kolmas jossain näiden välimaastossa tuttuja tapaamassa ja loput kahvipöydän ääressä. Kahvipöydän lomasta ja teltan takaosasta kuuntelin kuitenkin esiintymisvuorossa olleita J. Leppilampea ja Jippua. Täytyy sanoa, että ovat kyllä paikkansa muusikoina ansainneet.
Edellä mainittujen jälkeen yleisö purkautui ulos konserttiteltasta ja tungos kahvilan puolella oli valmis. Matkaseurue alkoi selvästi väsyä, mutta sen verran venytimme lähtöä, että kuulisimme Mertsi Kantosen johtaman GX Choirin pari ensimmäistä biisiä. Ison kuoron ja ison bändin takia tämä tarkoitti suhteellisen pitkää "tyhjäkäyntiä" kahviteltan tienoilla, mutta onnistuimme pääsemään sopivaan rakoon lättyjonon suhteen. Herkulliset lätyt tekivät odottamisesta mukavampaa ja kohta olikin Seinäjoen ylpeyden aika. (Eipä kuitenkaan unohdeta sitä faktaa, että Mertsi on alunperin Alajärven miehiä... Pienenä sivuhuomiona todettakoon, että tapahtuman promootiomateriaali oli suurelta osin käsittääkseni(?) Mertsin käsialaa.). Ensimmäisen biisin jyrähdettyä käyntiin meno oli mitä parhaimmillaan. Samaan aikaan huomasin Mika Karola Trion muiden jäsenten poistuvan Vesan Citroenilla kohti eteläisempiä metsästysmaita. Juoksin auton perään ja ehdin kuin ehdinkin moikkaamaan tovereita.
Moikkailujen jälkeen oltiin siinä tilanteessa, että GX Choirin toinen biisi oli käynnissä. Nautiskelin biisin loppuun ja sen jälkeen lähdimme kohti kotia. Sen verran soin seurueen vanhemmille naisille (nuorin nukahti jo ennen kuoron esiintymistä...) iloa, että teimme kotimatkan Kyrönjoen vartta pitkin pieniä mutkaisia teitä ajellen. Ja mikäs siinä oli kesäyössä ajellessa. Pikkuinen saatiin nukkuvana sänkyyn ja sen jälkeen oli iltapalan aika. Allekirjoittanut, Akka ja viikonloppuvieraana ollut Anoppi olivat tyytyväisiä. Alina lienee ollut tyytyväinen höyhensaarillaan.
Kiitos Lapua. Kiitos Lapuan helluntaiseurakunta. Kiitos pääorganisaattori Markku Huopana. Kiitos Mika ja Vesa. Kiitos A-tiimilleni! Kiitos Jeesus!
PS: Muistakaapa käydä kuuntelemassa biisini TÄÄLLÄ.
 |
| (kesän 2016) Mika Karola Trio ensimmäisten HMF:iin tähtäävien treenien jälkilöylyissä. Miehet ovat toivottavasti terävämpiä kuin kuva. |
Hankkiuduin Mika Karola Trion muiden jäsenten - Vesa Kemin ja Mika Karolan - seuraan, sillä tarkoituksena oli vielä pikaisesti rullata joko kitaroiden tai ajatuksen voimalla läpi illan ohjelmisto. Backstage-alueelta löytyikin hieno linja-auto, jossa oli tarjolla ruokaa ja herkkuja. Edellinen ruokailu kuitenkin painoi vatsaani, joten backstage-bussista matkaani tarttui vain yksi Tupla-patukka ja yksi nakki.
Keikkabussissa istuessamme (ja illan keikkaa läpi käydessämme) käyntiin pärähti Tarvo Laakso & Starwar:n keikka. Sikäli kuin oikein käsitin, oli lauteilla Tarvon lisäksi hänen vaimonsa ja kaksi poikaansa. Hyvin tuntui soitto rullaavan ja tuli ensimmäistä kertaa KUULTUA livenä legendaarinen Krusifiksin juurella, jota olen pienenä C-kasetilta kelaillut monta kertaa. Jonkin sortin ympyrä taisi sulkeutua. Seuraavalla kerralla haluan ehtiä yleisön puolelle, jotta myös NÄEN kyseisen biisin esitettävän. Keikkabussiin kantautui muutamia mielenkiintoisia rytmejä ja korvaan kiukkuisesti purevia kitarariffejä. Muuten: olenko ainut, jonka mielestä Tarvo ja Brian May voisivat olla veljeksiä?
Jossain vaiheessa Tarvon keikkaa backstagelle saapuivat myös uudelleen (?) parrasvaloihin hengellisessä musaskenessä palanneet Jukka Leppilampi ja Jippu. Ainakin itse olen "löytänyt" Leppilammen vasta viime aikoina, vaikka mieshän on heilunut gospelkuvioissa minun näkökulmastani katsottuna "aina".
Tarvon jälkeen vuorossa oli illan saarna, jonka tarjosi Markku "Kure" Tuppurainen. Viimeiseltä jännäpissireissulta tullessani näin Kuren marssivan päättäväisesti johonkin suuntaan, joka oli taatusti poispäin tapahtumateltasta. Siinä vaiheessa sain jalat alleni ja lähdin kieli vyön alla roudaamaan kamani pikaisesti lavalle. Nopea roudaus, nopea soundcheck ja sen jälkeen keikka oli valmis alkamaan.
Keikka lähti kivasti käyntiin ja ensimmäisen biisin aikana nautiskelin tunnelmasta. Viittilöin miksaajalle, että kitaraa saisi jonkin verran nostaa monitoriin. Seuraavassa biisissä soitinkin sitten banjoa. Banjossani ei ole omaa mikrofonia joten banjon edessä nökötti telineessä legendaarinen Shuren sm57. Alunperinkin oli tiedossa, että kiertorajoja ei lähdetä testailemaan, joten tyydyin siihen, että monitoriin ei juuri banjoa heruisi. Tässä vaiheessa aikataulun tiukkuus tietysti vähän harmitti. Mutta soitto raikasi ja yleisö tykkäsi Mika Karolan karismaattisesta lavaesiintymisestä. Mika voisi tosin pitää yleisön täysin hyppysissään yksinkin itseään kitaralla säestäen. Kolmannessa biisissä palasin jällen kitaran varteen ja pyysin lisää soitintani monitoriin. Jossain vaiheessa Unelmaduunin Mika Rautiainen (miksaaja) juoksi lavalle ja sanoi, että piuhassani on jotain vikaa. Pienen hämmennyksen jälkeen testasin lattialla lojuvaan pedalboardiini tulevaa signaalia ja totesin, että jotain totisesti on vialla. Seuraava biisi oli kuitenkin alkamassa ja peliliikkeitä oli tehtävä. Onneksi alkavassa biisissä tarvittiin vain yksi kitara ja huuliharppu. Heitin oman kitarani telineeseen ja Mika tarjosi omansa soitettavakseni. Vesa pysyi huuliharppuineen originaalissa suunnitelmassa. Kahlasimme biisin kunnialla läpi ja seuraavaan biisiin tultaessa oli miksaajan kanssa todettu, että ongelmana onkin kitarani 9 V:n paristo. Tässä kohtaa allekirjoittaneen omahyväisyys koki kolauksen: alokasmainen moka, kaikki varaparistot kotona! Miksaajan ohjeen mukaan siirryin käyttämään sm57:aa myös kitarani kanssa. Tämä johti siihen, että en juurikaan kuullut omaa soittoani ja loppukeikka meni pelon ja ahdistuksen vallassa.
Keikan jälkeen harmittelin suureen ääneen patterimokaani Backstagella, jolloin maestro Leppilampi otti tilanteen haltuunsa isällisellä tavalla. Hän kehui meininkiämme ja pelasti päiväni. Taisipa puhua jotain puhdasoppisuudestakin, mutta tuskin tarkoitti bluegrassimme puhdasoppisuutta...
Vauhdikkaiden ja vaarallisten tilanteiden jälkeen oli aika heittäytyä seurustelumoodiin. Siirryin kahviteltan puolelle, josta löytyi matkaseurueeni 3 A:n lisäksi myös vanhempani. Nyt oli Alinan perhe isovanhempineen saman pöydän ääressä - vain rippileirillä opetusvuorossa ollut vaari puttui. Tosin tilanne oli festivaalihenkisesti sopivan sekalainen ja yksi jos toinenkin huiteli omia menojaan - yksi vessassa, toinen konserttiteltan takaosassa musiikista nauttimassa, kolmas jossain näiden välimaastossa tuttuja tapaamassa ja loput kahvipöydän ääressä. Kahvipöydän lomasta ja teltan takaosasta kuuntelin kuitenkin esiintymisvuorossa olleita J. Leppilampea ja Jippua. Täytyy sanoa, että ovat kyllä paikkansa muusikoina ansainneet.
 |
| Illan tunnelma |
 |
| Mika muistuttaa virtalähteen tärkeydestä ja Vesa suo paheksuvan katseen. |
Moikkailujen jälkeen oltiin siinä tilanteessa, että GX Choirin toinen biisi oli käynnissä. Nautiskelin biisin loppuun ja sen jälkeen lähdimme kohti kotia. Sen verran soin seurueen vanhemmille naisille (nuorin nukahti jo ennen kuoron esiintymistä...) iloa, että teimme kotimatkan Kyrönjoen vartta pitkin pieniä mutkaisia teitä ajellen. Ja mikäs siinä oli kesäyössä ajellessa. Pikkuinen saatiin nukkuvana sänkyyn ja sen jälkeen oli iltapalan aika. Allekirjoittanut, Akka ja viikonloppuvieraana ollut Anoppi olivat tyytyväisiä. Alina lienee ollut tyytyväinen höyhensaarillaan.
Kiitos Lapua. Kiitos Lapuan helluntaiseurakunta. Kiitos pääorganisaattori Markku Huopana. Kiitos Mika ja Vesa. Kiitos A-tiimilleni! Kiitos Jeesus!
PS: Muistakaapa käydä kuuntelemassa biisini TÄÄLLÄ.
keskiviikko 25. toukokuuta 2016
Lisää soittoja, lisää radioaikaa ja kesän keikkoja
Blogi elää hiljaiseloa, mutta taustalla tapahtuu. Biisejäni esitellään huomenna Järviradiossa. Ohjelma on Kimmo Niskalan isännöimä Gospelkolahtelu. Järviradio auki siis torstaina 26.5.2016 klo 17:00. Nettistream aukeaa täältä.
600/308/261. Siinä ovat päivän lukemat Youtube-soitoille. Kovasti näyttää siltä, että soittolistan eka biisi "Annetaan heidän olla rauhassa" on edelleen suosituin. Toki on luonnollista, että nykyisessä elämänsykkeessä jaksetaan kuunnella vain ensimmäinen biisi ja sen jälkeen hyökätään seuraavan seikkailun kimppuun.
KEIKKOJA tiedossa! Jos ei nyt sentään niin suuria soolokeikkoja, niin keikkoja kumminkin :)
la 2.7. klo 17:30 Mika Karola band (Hengellisen musiikin festivaali, Lapua)
to 7.7. Onni trubana yksityistilaisuudessa.
la 9.7. klo 13:00 Mika Karola band (Juva)
Minusta yksityistilaisuudet ovat parhaita, sillä yhdelläkin biisillä saa merkinnän keikkalistaan :-)
Pistäkääs kuunnellen sitä Järviradiota ja käykää sen jälkeen klikkaamassa soittolistaani TÄÄLLÄ.
600/308/261. Siinä ovat päivän lukemat Youtube-soitoille. Kovasti näyttää siltä, että soittolistan eka biisi "Annetaan heidän olla rauhassa" on edelleen suosituin. Toki on luonnollista, että nykyisessä elämänsykkeessä jaksetaan kuunnella vain ensimmäinen biisi ja sen jälkeen hyökätään seuraavan seikkailun kimppuun.
KEIKKOJA tiedossa! Jos ei nyt sentään niin suuria soolokeikkoja, niin keikkoja kumminkin :)
la 2.7. klo 17:30 Mika Karola band (Hengellisen musiikin festivaali, Lapua)
to 7.7. Onni trubana yksityistilaisuudessa.
la 9.7. klo 13:00 Mika Karola band (Juva)
Minusta yksityistilaisuudet ovat parhaita, sillä yhdelläkin biisillä saa merkinnän keikkalistaan :-)
Pistäkääs kuunnellen sitä Järviradiota ja käykää sen jälkeen klikkaamassa soittolistaani TÄÄLLÄ.
perjantai 15. huhtikuuta 2016
485 / 237 / 200
Otsikon lukemat ovat biisieni näyttökerrat Youtubessa.
Julkaisun tienoilla ilmeisesti muutama kaveri pisti Facebookissa linkkiä jakoon ja ekojen päivien hype oli suorastaan hervottoman suuri. Tässäkin blogissa vieraili ilmeisesti yli kymmenen ihmistä päivän aikana :-)
Niin siinä taisi kuitenkin käydä, että meikäläinen ei osunut uutisvirrassa suuren aallon harjalle, vaan parin päivän tehosoiton jälkeen näyttökertojen määrä ei juurikaan enää lisäänny. Aina silloin kun jaksan mainostaa uusille tyypeille, tulee laskuriin muutama uusi pyörähdys.
Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa kaivella tapahtumajärjestäjien yhteystietoja ja ulottaa spämmääminen heihin.
Biisien playlist löytyy täältä. Näin hypen jälkeen harmittaa, että en heti alusta lähtien huomannut laittaa linkkiä playlistiin jokaiseen biisiin. Ilmeisesti AHORia jaettiin eniten, koska se on myös eniten saanut näyttökertoja. Sen kautta ei kuitenkaan ilmeisesti eksytty välttämättä kuuntelemaan muita biisejä. Nyt tämä ongelma on korjattu - tai ainakin mahdollisuus tutustua muihin biiseihin tarjottu.
Muutama sana Youtuben laskurista: Aluksi luulin, että omat klikkaukset kerryttävät näyttökertoja Youtuben laskuriin. Ilmeisesti näin ei olekaan - ehkä? Lisäksi välillä tuntuu, että laskurista häviää näyttökertoja. Muut valittelevat samaa ongelmaa keskustelupalstoilla. Ehkä nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa. Kenties omat klikkaukseni häipyvät tarkistuksen myötä tms. Täytyy tunnustaa, että en jaksanut perehtyä asiaan kovin syvällisesti.
Nyt on viikonloppu!
Julkaisun tienoilla ilmeisesti muutama kaveri pisti Facebookissa linkkiä jakoon ja ekojen päivien hype oli suorastaan hervottoman suuri. Tässäkin blogissa vieraili ilmeisesti yli kymmenen ihmistä päivän aikana :-)
Niin siinä taisi kuitenkin käydä, että meikäläinen ei osunut uutisvirrassa suuren aallon harjalle, vaan parin päivän tehosoiton jälkeen näyttökertojen määrä ei juurikaan enää lisäänny. Aina silloin kun jaksan mainostaa uusille tyypeille, tulee laskuriin muutama uusi pyörähdys.
Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa kaivella tapahtumajärjestäjien yhteystietoja ja ulottaa spämmääminen heihin.
Biisien playlist löytyy täältä. Näin hypen jälkeen harmittaa, että en heti alusta lähtien huomannut laittaa linkkiä playlistiin jokaiseen biisiin. Ilmeisesti AHORia jaettiin eniten, koska se on myös eniten saanut näyttökertoja. Sen kautta ei kuitenkaan ilmeisesti eksytty välttämättä kuuntelemaan muita biisejä. Nyt tämä ongelma on korjattu - tai ainakin mahdollisuus tutustua muihin biiseihin tarjottu.
Muutama sana Youtuben laskurista: Aluksi luulin, että omat klikkaukset kerryttävät näyttökertoja Youtuben laskuriin. Ilmeisesti näin ei olekaan - ehkä? Lisäksi välillä tuntuu, että laskurista häviää näyttökertoja. Muut valittelevat samaa ongelmaa keskustelupalstoilla. Ehkä nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa. Kenties omat klikkaukseni häipyvät tarkistuksen myötä tms. Täytyy tunnustaa, että en jaksanut perehtyä asiaan kovin syvällisesti.
Nyt on viikonloppu!
torstai 31. maaliskuuta 2016
Biisit maailmalla!
Tätä päivää on odotettu. Tai siis oikeastaan "tämä päivä" meni jo, sillä sain ladattua ekat biisit Youtubeen toissayönä ja jatkoin lataamista eilen aamulla (mobiililaajakaista you know...).
Onhan sitä tullut kyylättyä vähän väliä Youtube-klikkausten määrää, mutta en nyt sentään ihan kaikkia klikkauksia ole itse saanut aikaan. Tämän hetken klikkaukset:
Annetaan heidän olla rauhassa: 308
Kallio: 151
Pikkusormi: 126
Tein sellaisen soittolistan, jossa biisit ovat yllämainitussa järjestyksessä. Näyttää siltä, että osalla kuulijoista into hiipui ensimmäisen biisin jälkeen, mutta tämä lienee melko normaalia. Blogin lukijamääräkin näyttää MONINKERTAISTUNEEN tämän päivän aikana. Tosin moninkertaistuminen on näillä lukijamäärillä melko helppoa ;) Kiitokset kaikille tuttavilleni, jotka kävivät mainostukseni (=painostukseni) ansiosta kuuntelemassa biisit. Osa jopa linkkasi Facebookissa eteenpäin. Kiitos!
Julkaisu on kolmen biisin EP, joka kantaa nimeä Alku. Jakelen musiikkia vain ja ainoastaan sähköisesti. Tällä hetkellä kanavana on Youtube, mutta seuraavaksi pitäisi puskea biisit ainakin Spotifyyn. Kansitaiteesta (Youtube-videoiden taustakuvana laajempi versio kansikuvasta) ja promokuvasta (alla) vastasi sekä kuvauksen että käsittelyn osalta maanmainio Therwiz Design eli Mika Tervaskangas.
Ja sitten ne biisit. Vihdoinkin! Silvuplee, vassokuu, pasaalsta, olokeepa hyvät!
Pikkusormi
Onhan sitä tullut kyylättyä vähän väliä Youtube-klikkausten määrää, mutta en nyt sentään ihan kaikkia klikkauksia ole itse saanut aikaan. Tämän hetken klikkaukset:
Annetaan heidän olla rauhassa: 308
Kallio: 151
Pikkusormi: 126
Tein sellaisen soittolistan, jossa biisit ovat yllämainitussa järjestyksessä. Näyttää siltä, että osalla kuulijoista into hiipui ensimmäisen biisin jälkeen, mutta tämä lienee melko normaalia. Blogin lukijamääräkin näyttää MONINKERTAISTUNEEN tämän päivän aikana. Tosin moninkertaistuminen on näillä lukijamäärillä melko helppoa ;) Kiitokset kaikille tuttavilleni, jotka kävivät mainostukseni (=painostukseni) ansiosta kuuntelemassa biisit. Osa jopa linkkasi Facebookissa eteenpäin. Kiitos!
Julkaisu on kolmen biisin EP, joka kantaa nimeä Alku. Jakelen musiikkia vain ja ainoastaan sähköisesti. Tällä hetkellä kanavana on Youtube, mutta seuraavaksi pitäisi puskea biisit ainakin Spotifyyn. Kansitaiteesta (Youtube-videoiden taustakuvana laajempi versio kansikuvasta) ja promokuvasta (alla) vastasi sekä kuvauksen että käsittelyn osalta maanmainio Therwiz Design eli Mika Tervaskangas.
 |
| Kuva: Mika Tervaskangas / Therwiz Design |
Ja sitten ne biisit. Vihdoinkin! Silvuplee, vassokuu, pasaalsta, olokeepa hyvät!
Annetaan heidän olla rauhassa
Kallio
(Kallio on soinut radio Deillä.)
Pikkusormi
Hauskoja kuunteluhetkiä! Jos tykkäät musiikistani, pistä kommenttia, vinkkaa kaverille, "tykkää" tai tilaapa vaikka keikalle!
perjantai 5. helmikuuta 2016
Radiosoitto!
Kallio soi tänään Radio Dein Biisikiikari-ohjelmassa. Ohjelma tulee uusintana huomenna lauantaina 6.2. klo 10:30.
Olin vähän epävarma siitä, olinko käsittänyt oikein biisin esittämisajan. Lisäksi olin juuri samaan aikaan ohjaamassa fysiikan laboratoriomittauksia, joten siinä ei paljoa hehkuteltu oman biisin ensikosketusta radion kanssa. Niinpä laitoin stream-tallennuksen käyntiin ja kuuntelin ohjelman - tai ainakin ne biisini esittelyyn käytetyt pari minuuttia - illalla työpäivän jälkeen.
Omituista. Oma biisi radiossa. Äsken biisit olivat vielä vaiheessa ja tänään yksi soi jo eetterissä. Onkohan tämä hetken hurmaa vai jääköhän se pidemmäksi aikaa aalloille...
Olin vähän epävarma siitä, olinko käsittänyt oikein biisin esittämisajan. Lisäksi olin juuri samaan aikaan ohjaamassa fysiikan laboratoriomittauksia, joten siinä ei paljoa hehkuteltu oman biisin ensikosketusta radion kanssa. Niinpä laitoin stream-tallennuksen käyntiin ja kuuntelin ohjelman - tai ainakin ne biisini esittelyyn käytetyt pari minuuttia - illalla työpäivän jälkeen.
Omituista. Oma biisi radiossa. Äsken biisit olivat vielä vaiheessa ja tänään yksi soi jo eetterissä. Onkohan tämä hetken hurmaa vai jääköhän se pidemmäksi aikaa aalloille...
keskiviikko 27. tammikuuta 2016
Vihdoinkin valmiit!!
JES!
Tämä on ollut todellisuutta jo muutaman päivän ajan, mutta todettakoon nyt ihan julkisestikin, että pitelen virtuaalisissa hyppysissäni valmiita biisejä.
Malttamaton kun olen, laitoin biisit heti promomielessä eteenpäin ja olisi ilmassa sellaista varovaisen positiivista ajatusta, että voisin ehkä saada parille radioasemalle biisejä soimaan. Jos ei muuten, niin ainakin testi- ja esittelymielessä.
Varsinaisen digijulkaisun ilmestymistä saa vielä tovin vartoa, sillä kansikuva uupuu vielä. Ajatuksena olisi julkaista biisit Youtubessa ja Spotifyssa + ehkä jossain muussa verkkokaupassa (iTunes, ...?) Kallio-biisistä on muuten ainakin jonkinlaisella aikataululla tulossa lyriikkavideo.
Ainiin: Artistinimekseni vakiintui sitten tylsästi "Onni Pyhälahti". Mitäs sitä turhaan nimeään sen kummemmin vääntelemään ja kääntelemään. Blogin osoitekin muuttui muotoon "onnimusisoi.blogspot.com". Onko tämä lopullinen muoto? Who knows.
Pitäisköhän sitten tekaista monen vuoden tauon jälkeen Facebook-tili, jotta pääsee sinne mainostamaan tekeleitään.
Tämä on ollut todellisuutta jo muutaman päivän ajan, mutta todettakoon nyt ihan julkisestikin, että pitelen virtuaalisissa hyppysissäni valmiita biisejä.
 |
| Demonstroin edellä kirjoitettua. |
Varsinaisen digijulkaisun ilmestymistä saa vielä tovin vartoa, sillä kansikuva uupuu vielä. Ajatuksena olisi julkaista biisit Youtubessa ja Spotifyssa + ehkä jossain muussa verkkokaupassa (iTunes, ...?) Kallio-biisistä on muuten ainakin jonkinlaisella aikataululla tulossa lyriikkavideo.
Ainiin: Artistinimekseni vakiintui sitten tylsästi "Onni Pyhälahti". Mitäs sitä turhaan nimeään sen kummemmin vääntelemään ja kääntelemään. Blogin osoitekin muuttui muotoon "onnimusisoi.blogspot.com". Onko tämä lopullinen muoto? Who knows.
Pitäisköhän sitten tekaista monen vuoden tauon jälkeen Facebook-tili, jotta pääsee sinne mainostamaan tekeleitään.
keskiviikko 6. tammikuuta 2016
Photo shoot!
Tänään laittauduin oikein hienoksi, koska oli vuorossa promokuvien otto. Olen noin kuukauden päivät pähkäillyt, pistäisinkö "levyn" (= digijulkaisun) kanteen oman kuvani vai jotain ihan muuta. Netissä näyttää olevan ihan kivoja palveluja, joissa kansikuvan saa teetettyä melko edullisesti, joten voisin ihan hyvin turvautua niihin. Olin kuitenkin jo aiemmin sopinut tuttavamme kanssa kuvaussessiosta, joten tänään oli aika tallentaa pikselit muistikortille. Alun perin ajatuksena oli ottaa ainakin osa kuvista ulkona, mutta Suomen talvi yllätti: ulkona 24 astetta pakkasta, joten kuvaukset hoidettiin kotona valkoista seinää vasten. Lattialle levitettiin valkoinen filtti.
Yllätyksekseni huomasin, että valokuvattavana oleminen sai minut melko vaivautuneeksi. Rouvakin huomasi asian ja se tuntui tuottavan hänelle suurta huvia :-) Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun laitan julkaisuun oman kuvani. Jatkossa joku asiaan vihkiytynyt kansikuvataiteilija hoitakoon homman kotiin ilman minun pärstääni.
Mitenkäs ne varsinaiset biisit voivat? Egon on jatkanut biisien työstämistä ja nyt aletaan hiljalleen olla valmiin äärellä. (Taisin tosin sanoa jotain tämän suuntaista jo edellisessä postauksessa? :-o) Paperisotkutkin alkavat hiljalleen löytää uomiaan. Täytyy sanoa, että työn, harrastuksen (= eli tämän musaprojektin) ja vauvanhoidon yhteensovittaminen hidastaa kaikkea tekemistä. Liekö oma ÄO:nikin laskenut lyhyiden yöunien seurauksena... Kyllä tämä tästä hiljalleen etenee. Pitää näköjään vain olla itselleen armollinen aikataulujen suhteen.
Yllätyksekseni huomasin, että valokuvattavana oleminen sai minut melko vaivautuneeksi. Rouvakin huomasi asian ja se tuntui tuottavan hänelle suurta huvia :-) Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun laitan julkaisuun oman kuvani. Jatkossa joku asiaan vihkiytynyt kansikuvataiteilija hoitakoon homman kotiin ilman minun pärstääni.
 |
| Päivän look omalla kännykameralla ikuistettuna. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)