Spotify ja muuta rönsyä

HUH!

Eihän siinä mennyt kuin puoli vuotta... Löysin vihdoin viimein sen verran aikaa ja voimia, että istuin pari iltaa koneen ääressä biisini Spotifyyn runnoen. (Tarkkaan ottaen runnoin biisit aggregaatin kautta erinäisiin musiikkipalveluihin - Spotify on niistä kenties se tutuin.)

Aggregaattinani toimii ruotsalainen Record Union, jonka kautta jakelin biisit seuraaviin: Deezer, Tidal, iTunes, Spotify ja Google Play. Jäin kieltämättä hieman epätietoiseksi siitä, jaetaanko musiikkini myös Apple Musiciin - näin oletan. Täytin informaatiot ensimmäistä kertaa ja olin hieman rystyset valkoisina sen suhteen, että sain kaiken informaation varmasti oikein ilman kirjoitusvirheitä.

Suurimmat vaikeudet tulivat yllättäen maksun kanssa. Record Union luonnollisesti haluaa hieman korvausta siitä, että jakaa taiteellisia tuotoksiani maailman ääriin. Aluksi en meinannut millään saada siirrettyä rahojani Paypalin kautta Record Unionille, mutta aikani taisteltuani sain homman kuitenkin hoidettua ja rahat onneksi kaikkosivat hyppysistäni.

Muutaman päivän päästä biisien pitäisi tipahdella eri palveluihin. Odotellessa haluaisin nostaa esille pari seikkaa:
1) Biisien näyttökerrat Youtubessa:
Annetaan heidän olla rauhassa 678
Kallio 350
Pikkusormi 300. 
Näyttää siltä, että Pikkusormikin on päässyt uudelle sataselle :)

Ja se toinen juttu:
2) Nyt kaikki kipin kapin Keuruulle Isoon Soittoon. Tulevana viikonloppuna 29.7.-31.7. paikan päällä on mm. aiemmin blogissani mainittu Jippu ja muita hienoja artisteja. Erityisesti haluaisin mainostaa spektaakkelia "Recovery plays Koinonia". Lasse Heikkilän ideoimassa bändissä soittaa koko joukko pelimiehiä, joiden yhteissoitantaa on ilo kuulla ja NÄHDÄ. Soitinmusiikkiyhtye Recovery soittaa 80-luvulla vaikuttaneen Koinonian biisejä - ja hyvin soittaakin! Koinonia oli kristillisen instrumentaalimusiikin legenda jo eläessään. (Tässä kohtaa voi halutessaan uppoutua siihen mielenkiintoiseen kysymykseen, että mitä ihmettä on "kristillinen instrumentaalimusiikki".... Jätän sen viisammille.) Huomattakoon, että joukkio on kovinkin pohojalaaspainotteinen, sillä lakeuksilla asuvat sekä Joupin veljekset Jarkko ja Timo, että rumpali Mikko Kultalahti. Käsittääkseni myös kiipparisti Mikko Tillander on lakeuksilta kotoisin. Muita pelimiehiä ovat Joonatan Rautio ja Ari Isotalo.

Käytännössä lavalla on melkein koko (edesmennyt?) Time-Tarha ja hyvä osa Exitiäkin. Eikä tuo Pohjanmaan ulkopuolinenkaan osasto taida ihan kaikkein nimettömintä porukkaa olla.... ;) Tulkaahan hyvät ihmiset paikalle, sillä jo yhden keikan kuulleena voin suositella kokemusta lämpimästi.

Recovery plays Koinonia @ Pori, Kirkkopuistossa soi

Onni Kimmo Niskalan haastattelussa Järviradiossa

Toukokuun lopussa vanha tuttuni Kimmo Niskala haastatteli minua puhelimitse isännöimänsä Gospelkolahtelu-ohjelman tiimoilta. Ohjelma kuuluu Järviradion aalloilla. Muistan vierailleeni Gospelkolahtelussa teini-ikäisenä. Tämän täytyy tarkoittaa sitä, että Kimmo on isännöinyt ohjelmaa jo piiiiitkän aikaa. Silloin kaivoin hyllystäni ison pinon suosikkilevyjäni ja kävimme niitä yhdessä soittamaan. Muistikuvat kyseisestä lähetyksestä ovat kovin haalistuneet, mutta veikkaanpa, että mukanani oli ainakin Petran, Whiteheartin ja Whitecrossin levyjä. Newsboysin ja DC Talkin taisin löytää vasta myöhemmin.

Täytyy nostaa hattua Kimmolle siitä, että hän rikkoo sukupolvirajoja: vieraina (tai puhelinhaastatteluissa) on ollut vanhan sukupolven konkareita ja tuoretta verta.  Samassa ohjelmassa kanssani oli taas uuden sukupolven edustusta paikalla. Itse olen eksyksissä jossain sukupolvien välissä. Tässä jakamani pätkä sisältää valitettavasti vain oman haastatteluni - biisitkin pätkin pois. (Mutta nehän ovat toki kuunneltavissa Youtubessa)

Haastattelu kuunneltavissa täällä.

Alla linkit pois editoituihin biiseihin:
Annetaan heidän olla rauhassa

Kallio

Jälkikirjoitus:
Tässä kohtaa osoitan suuret kiitokset Kimmo Niskalalle ja Järviradiolle sekä haastattelusta, että luvasta julkaista haastattelu blogissani.

* Kimmohan oli oman teini-ikäni aikaan Alajärven evankelisluterilaisen seurakunnan nuorisotyöntekijä. Seurakuntarajoista huolimatta Kimmoa toivotti teini-Onnin aina tervetulleeksi vetämiinsä rientoihin. Pisteet hänelle!

* Järviradio on minulle "THE RADIO", sillä se aloitti toimintansa paikallisradiona ihan muutaman korttelin päässä kodistani ollessani noin 6-vuotias. Käsittääkseni Järviradio on aina ollut poikkeuksellisen suopea hengellistä ohjelmaa kohtaan. Muistankin teinivuosieni todellisen hittiohjelman, jonka virallinen nimi lienee ollut "Hengellinen ilta"(?) Käytännössä kaikki tunsivat ohjelman nimellä "Matti ja Urpo". Ohjelmassa herrat Matti ja Urpo pohtivat uskonelämän syntyjä syviä verkkaiseen ja lämpimään tahtiinsa. Välillä he ottivat vastaan puheluita ja taas juttu jatkui. Ne olivat aikoja ne.

Serkkukekkerit

Olin tänään pikkukeikalla. Kyseessä oli isäni serkkujen kokoontumisajot. Esitin pari ikivihreää hengellistä laulua ja yhden omani. Biisini "Niin" sai tänään ensiesityksensä.

Vedin biisit "mies ja kitara" -formaatilla. Reissu ei ollut niin dramaattinen, että siitä saisi suurempia keikkapäiväkirjoja aikaan. Mahapalkalla mentiin ;-)

Tulipahan pitkästä aikaa testattua keikkakunto.

Kiva päivä.

Keikkapäiväkirja 1

Tiukan vauva-arjen keskeltä hiivin kevään ja alkukesän aikana muutamaan kertaan pois kodin pelipaikoilta treenaamaan Mika Karola Trion keikkaa varten. Aiemmasta poiketen kävikin niin, että esiinnyin Mikan kanssa tällä tietoa vain Hengellisen musiikin festivaaleilla Lapualla. Aiemmin mainittu Juva meni osaltani  mönkään treeniaikataulujen takia.

(kesän 2016) Mika Karola Trio ensimmäisten HMF:iin tähtäävien treenien jälkilöylyissä. Miehet ovat toivottavasti terävämpiä kuin kuva.

Niin koitti lauantai 2.7. ja lähdin matkaan kolmen sukupolven ja kolmen A:n taktiikalla: mukana matkalla olivat Anoppi, Akka ja Alina (tyttäremme). Tarkkaan ottaen kyseessä taisi olla 4 A:n taktiikka sillä Allekirjoittanut oli kuskina. Kohteena oli Hengellisen musiikin festivaali Lapualla. Lapualle päästyämme etsimme ensimmäisen ruokapaikan, jotta selviäisimme päivän koettelemuksista. Tämän jälkeen siirryimme festivaalialueelle Kulttuurikeskus Vanhaan Paukkuun, jossa matkustavan ryhmämme naispuoliset jäsenet lähtivät omille retkilleen kulkien Lapuan Kankurien kautta. Olin siis omillani tästä eteenpäin.

Hankkiuduin Mika Karola Trion muiden jäsenten - Vesa Kemin ja Mika Karolan - seuraan, sillä tarkoituksena oli vielä pikaisesti rullata joko kitaroiden tai ajatuksen voimalla läpi illan ohjelmisto. Backstage-alueelta löytyikin hieno linja-auto, jossa oli tarjolla ruokaa ja herkkuja. Edellinen ruokailu kuitenkin painoi vatsaani, joten backstage-bussista matkaani tarttui vain yksi Tupla-patukka ja yksi nakki.

Keikkabussissa istuessamme (ja illan keikkaa läpi käydessämme) käyntiin pärähti Tarvo Laakso & Starwar:n keikka. Sikäli kuin oikein käsitin, oli lauteilla Tarvon lisäksi hänen vaimonsa ja kaksi poikaansa. Hyvin tuntui soitto rullaavan ja tuli ensimmäistä kertaa KUULTUA livenä legendaarinen Krusifiksin juurella, jota olen pienenä C-kasetilta kelaillut monta kertaa. Jonkin sortin ympyrä taisi sulkeutua. Seuraavalla kerralla haluan ehtiä yleisön puolelle, jotta myös NÄEN kyseisen biisin esitettävän. Keikkabussiin kantautui muutamia mielenkiintoisia rytmejä ja korvaan kiukkuisesti purevia kitarariffejä. Muuten: olenko ainut, jonka mielestä Tarvo ja Brian May voisivat olla veljeksiä?

Jossain vaiheessa Tarvon keikkaa backstagelle saapuivat myös uudelleen (?) parrasvaloihin hengellisessä musaskenessä palanneet Jukka Leppilampi ja Jippu. Ainakin itse olen "löytänyt" Leppilammen vasta viime aikoina, vaikka mieshän on heilunut gospelkuvioissa minun näkökulmastani katsottuna "aina".

Tarvon jälkeen vuorossa oli illan saarna, jonka tarjosi Markku "Kure" Tuppurainen. Viimeiseltä jännäpissireissulta tullessani näin Kuren marssivan päättäväisesti johonkin suuntaan, joka oli taatusti poispäin tapahtumateltasta. Siinä vaiheessa sain jalat alleni ja lähdin kieli vyön alla roudaamaan kamani pikaisesti lavalle. Nopea roudaus, nopea soundcheck ja sen jälkeen keikka oli valmis alkamaan.

Keikka lähti kivasti käyntiin ja ensimmäisen biisin aikana nautiskelin tunnelmasta. Viittilöin miksaajalle, että kitaraa saisi jonkin verran nostaa monitoriin. Seuraavassa biisissä soitinkin sitten banjoa. Banjossani ei ole omaa mikrofonia joten banjon edessä nökötti telineessä legendaarinen Shuren sm57. Alunperinkin oli tiedossa, että kiertorajoja ei lähdetä testailemaan, joten tyydyin siihen, että monitoriin ei juuri banjoa heruisi. Tässä vaiheessa aikataulun tiukkuus tietysti vähän harmitti. Mutta soitto raikasi ja yleisö tykkäsi Mika Karolan karismaattisesta lavaesiintymisestä. Mika voisi tosin pitää yleisön täysin hyppysissään yksinkin itseään kitaralla säestäen. Kolmannessa biisissä palasin jällen kitaran varteen ja pyysin lisää soitintani monitoriin. Jossain vaiheessa Unelmaduunin Mika Rautiainen (miksaaja) juoksi lavalle ja sanoi, että piuhassani on jotain vikaa. Pienen hämmennyksen jälkeen testasin lattialla lojuvaan pedalboardiini tulevaa signaalia ja totesin, että jotain totisesti on vialla. Seuraava biisi oli kuitenkin alkamassa ja peliliikkeitä oli tehtävä. Onneksi alkavassa biisissä tarvittiin vain yksi kitara ja huuliharppu. Heitin oman kitarani telineeseen ja Mika tarjosi omansa soitettavakseni. Vesa pysyi huuliharppuineen originaalissa suunnitelmassa. Kahlasimme biisin kunnialla läpi ja seuraavaan biisiin tultaessa oli miksaajan kanssa todettu, että ongelmana onkin kitarani 9 V:n paristo. Tässä kohtaa allekirjoittaneen omahyväisyys koki kolauksen: alokasmainen moka, kaikki varaparistot kotona! Miksaajan ohjeen mukaan siirryin käyttämään sm57:aa myös kitarani kanssa. Tämä johti siihen, että en juurikaan kuullut omaa soittoani ja loppukeikka meni pelon ja ahdistuksen vallassa.

Keikan jälkeen harmittelin suureen ääneen patterimokaani Backstagella, jolloin maestro Leppilampi otti tilanteen haltuunsa isällisellä tavalla. Hän kehui meininkiämme ja pelasti päiväni. Taisipa puhua jotain puhdasoppisuudestakin, mutta tuskin tarkoitti bluegrassimme puhdasoppisuutta...

Vauhdikkaiden ja vaarallisten tilanteiden jälkeen oli aika heittäytyä seurustelumoodiin. Siirryin kahviteltan puolelle, josta löytyi matkaseurueeni 3 A:n lisäksi myös vanhempani. Nyt oli Alinan perhe isovanhempineen saman pöydän ääressä - vain rippileirillä opetusvuorossa ollut vaari puttui. Tosin tilanne oli festivaalihenkisesti sopivan sekalainen ja yksi jos toinenkin huiteli omia menojaan - yksi vessassa, toinen konserttiteltan takaosassa musiikista nauttimassa, kolmas jossain näiden välimaastossa tuttuja tapaamassa ja loput kahvipöydän ääressä. Kahvipöydän lomasta ja teltan takaosasta kuuntelin kuitenkin esiintymisvuorossa olleita J. Leppilampea ja Jippua. Täytyy sanoa, että ovat kyllä paikkansa muusikoina ansainneet.
 

Illan tunnelma

Edellä mainittujen jälkeen yleisö purkautui ulos konserttiteltasta ja tungos kahvilan puolella oli valmis. Matkaseurue alkoi selvästi väsyä, mutta sen verran venytimme lähtöä, että kuulisimme Mertsi Kantosen johtaman GX Choirin pari ensimmäistä biisiä. Ison kuoron ja ison bändin takia tämä tarkoitti suhteellisen pitkää "tyhjäkäyntiä" kahviteltan tienoilla, mutta onnistuimme pääsemään sopivaan rakoon lättyjonon suhteen. Herkulliset lätyt tekivät odottamisesta mukavampaa ja kohta olikin Seinäjoen ylpeyden aika. (Eipä kuitenkaan unohdeta sitä faktaa, että Mertsi on alunperin Alajärven miehiä... Pienenä sivuhuomiona todettakoon, että tapahtuman promootiomateriaali oli suurelta osin käsittääkseni(?) Mertsin käsialaa.). Ensimmäisen biisin jyrähdettyä käyntiin meno oli mitä parhaimmillaan. Samaan aikaan huomasin Mika Karola Trion muiden jäsenten poistuvan Vesan Citroenilla kohti eteläisempiä metsästysmaita. Juoksin auton perään ja ehdin kuin ehdinkin moikkaamaan tovereita.

Mika muistuttaa virtalähteen tärkeydestä ja Vesa suo paheksuvan katseen.

Moikkailujen jälkeen oltiin siinä tilanteessa, että GX Choirin toinen biisi oli käynnissä. Nautiskelin biisin loppuun ja sen jälkeen lähdimme kohti kotia. Sen verran soin seurueen vanhemmille naisille (nuorin nukahti jo ennen kuoron esiintymistä...) iloa, että teimme kotimatkan Kyrönjoen vartta pitkin pieniä mutkaisia teitä ajellen. Ja mikäs siinä oli kesäyössä ajellessa. Pikkuinen saatiin nukkuvana sänkyyn ja sen jälkeen oli iltapalan aika. Allekirjoittanut, Akka ja viikonloppuvieraana ollut Anoppi olivat tyytyväisiä. Alina lienee ollut tyytyväinen höyhensaarillaan.

Kiitos Lapua. Kiitos Lapuan helluntaiseurakunta. Kiitos pääorganisaattori Markku Huopana. Kiitos Mika ja Vesa. Kiitos A-tiimilleni! Kiitos Jeesus!

PS: Muistakaapa käydä kuuntelemassa biisini TÄÄLLÄ.