Kisakuulumisia (SM-Gospel 2017)

"Reissu on tehty ja kaupunki nähty!" Näin voitiin todeta lauantai-iltana 6.5. saapuessani kotipihaan.

Mutta mitä tapahtui tätä ennen?

Tien päälle lähdettiin kukonlaulun aikaan. Olin luvannut hakea Henrin kello 5:45. Aamu lähti käyntiin perinteisissä merkeissä, eli myöhästyin päivän ensimmäisestä deadlinesta muutamalla minuutilla. Onneksi vanhemmiltani lainassa ollut Toyota Verso on suuren sisätilavuutensa lisäksi myös kovin herkkä tottelemaan oikean jalan komentoja. 

Ensimmäiset 100 km sujahtivat hyvässä seurassa ja ajokeli oli kuin morsian. Saavuimme Jalasjärven ABC:lle lähes käsi kädessä toisen autokuntamme kanssa, joka tuli Seinäjoen suunnalta. ABC:llä kamat ja äijät siirrettiin Versoon ja matka jatkui kohti kisapaikkaa.  

Aamukaffin jälkeen on hymy herkässä: Jonne, Onni, Henri ja Timo.

Väen lisääntyessä pidot paranivat. Nyt matkasimme kohti Tampereen Monitoimitalo 13:a neljän hengen voimin. Kuten arvata saattaa, juttu lensi kuin keihäs kultaisella 90-luvulla. Pian olikin aika ahtautua Monitoimitalo 13:n ahtaasta portista kilpa-areenan takapihalle. Olimme ensimmäiset paikalle saapuneet kisaajat, joten meillä oli hyvin aikaa tutustua tilaan ja rakennella omat kioskimme - kuka lavalle, kuka lavan sivulle.

Jännitystä

Pikku hiljaa paikalle alkoi valua muita kisailijoita. Pienet ovat piirit: Timo tunsi ennestään tuomaristoa (liekö soittanutkin jonkun kanssa?), Jonne oli kisannut sm-gospelissa tai muuten vaan soittanut yhdessä parinkin eri bändin muusikoiden kanssa (joista taas Henri oli opettanut yhtä). Itse kehittelin bändiäni jossain vaiheessa juurikin toisen edellä mainitun bändin basistin ja kiipparistin kanssa... Nää bändikytkökset on kuin ylipäivätystä saippuasarjasta :-) Oli myös mukavaa tutustua uusiin tyyppeihin. Erityisesti illan voittajabändi NNS:n jäsenet tuntuivat olevan mukavia tyyppejä.

Esiinnyin kolmantena. Erityisen ongelmalliseksi muodostui vaihtoaikataulu. Kisaorganisaation ajatuksena oli, että edellisen bändin jäseniä haastateltiin samalla kun uusi bändi marssii sisään. Valtavan laitemääräni takia nämä nopeat vaihdot muodostuivat allekirjoittaneelle melko katastrofaalisiksi. Jälkiviisaana voisi todeta, että olisin voinut ehkä kuitenkin "kouluttaa" muut muusikot kytkemään ja purkamaan laitteeni. Jälkiviisaus on parasta viisautta...

Alkusähläyksen jälkeen homma polkaistiin käyntiin. Ensimmäisissä värssyissä ääni toimi kuin rikkinäinen saapas. Loppua kohti ainakin oma tuntuma laulusta parani huomattavasti. Vanha kämppikseni Petri oli ystävällinen ja otti videolle molemmat biisit. Kiva, että pääsin itsekin katsomaan miltä esitys näytti ja kuulosti. Niin... kantaesitykseltä!

Annetaan heidän olla rauhassa (Kuva: Kari Vieri)

Soittojen jälkeen oli aika vetäytyä siivoamaan piuhaviidakkoa. Kamojen siivoamisessa menikin koko loppuaika ja käytännössä kaksi viimeistä bändiä jäivät tyystin kuulematta. Melko harmillista, sillä kaikki bändit vaikuttivat hyviltä ja mielenkiintoisilta.

Ja sitten tuli aika julistaa voittaja. Esiintymisen Ristirockissa sekä kiertopalkinnon pokkasi NNS!!! Bändi tekee mielenkiintoista musiikkia yhdistellen räppiä, aitoja soittimia, harmonioita, draaman elementtejä sekä nuorta energiaa. Upea bändi ja mukaansatempaava lavashow! Onnea äijät!

Tappion jälkeen koko bändimme vaikutti suorastaan helpottuneelta: Nyt vanhat kehäraakit pääsisivät vihdoinkin syömään ja kotiin nukkumaan. (Kyllä: tämä vaikutti koko bändin kollektiiviselta mielialalta. Kyllä: bändimme keski-ikä oli varmasti eri vuosikymmenellä kuin muiden bändien keski-ikä.) Luonnollisesti artistia itseään (eli minua :-) tappio harmitti, mutta sainpahan hyvää kokemusta ja hienon elämyksen. Ja rehellisyyden nimissä täytyy todeta, ettei näillä sooloartistikilometreillä voittoa olisi ansaittukaan: liian paljon rosoa esiintymisessä ja liian vähän interaktiivisuutta yleisön kanssa. Musiikkityylinä kitaravetoinen rock taitaa muutenkin auttamatta olla (ainakin toistaiseksi) aikansa elänyt. Toki aina löytyy kitaradiggareita ja vanhat suosikkibändit jatkavat porskuttamistaan, mutta uusien kasvojen esiintuleminen vanhoilla eväillä taitaa olla vähän kuolleen miehen hommaa. Täytyypä siis lisätä niitä koneita musiikkiin. Loopperin käytöstä tuomaritkin tykkäsivät.

Helpottuneet muusikot pakatun auton vieressä.

Roudauksen jälkeen mentiin syömään Satakunnankadun Pancho Villaan. Tämä oli aikoinaan SE Pancho Villa, joka oli lähimpänä minun ja vaimoni ensimmäistä yhteistä kotia. Hampurilaisaterian yhteydessä pidetyn kriisi- ja lohtupalaverin jälkeen ajoimme maan alle P-Hämppiin. Allekirjottanut haki kotiinviemisiä ja bändiläiset metsästivät kahvikuppia.

Paluumatka sujui jokseenkin käänteisessä järjestyksessä aamun reissuun verrattuna. Meikäläinen oli tosin hieman apeampi ja väsyneempi, mutta matka taittui kivasti huolettomien veikkojen jutuniskentää kuunnellessa. 

Kiitokset upealle bändille, kiitokset kanssakilpailijoille, kiitokset kisaorganisaatiolle, kiitokset tuomareille, kiitos paikalle vaivautuneille kavereille ja kiitos Jeesukselle!

Until next time!

Kohti SM-Gospelia

Onpa taas pitkä aika edellisestä postauksesta. Ei anneta sen haitata, vaan sukelletaan ytimeen:

2 KEIKKAA TULOSSA!!!

1) Vuoden alussa lähetin Jonnen ja Egonin kanssa äänitetyt biisit SM-gospel-kisoihin, jotka pidetään taas muutaman vuoden tauon jälkeen. Piinallisen odotuksen jälkeen sain kutsun finaaliin, joka pidetään Tampereen Monitoimitalo 13:ssa 6.5. klo 12-14.  Tämä postaus käsittelee pääasiassa näihin pippaloihin valmistavia treenejä.

2) Hengellisen musiikin festivaali Lapualla. Olin viime kesänä Mika Karola trion kanssa esiintymässä kyseisillä festivaaleilla ja sain sitä kautta jalkaa ovenrakoon. Sittemmin änkesin saranapuolelta sisään :) Keikka on perjantaina 16.6.  Kellonajoista tiedotellaan tuonnempana.


Ja ennen kuin päästään tämän päivän treenien kimppuun, on syytä kerrata aiemmin tapahtunutta:
SM-gospelin kisaorganisaatio lupasi lähettää finaaliin päässeille tiedon viimeistään helmikuun loppuun mennessä. Varsinainen hyväksymismaili tuli vajaa kolme tuntia ennen kuun loppumista, joten fiilikset olivat siinä vaiheessa jo hivenen pettyneet. Virallisen hyväksymismailin aiheuttaman adrenaliiniryöpyn jälkeen iski seuraava paniikki: MISTÄ BÄNDI?! Jonne oli talven Englannissa ja varsinaisesta bändistä vain Egon oli maisemissa. Seurasi pitkä ja harras muusikoiden metsästys. Lopputuleman näette alla olevassa kuvassa:

Bändi tauolla

Luottopeluri Egon olikin sopinut kyseiselle viikonlopulle useamman keikan toisaalla, joten hänen tilalleen piti kiireesti keksiä joku tuuraaja. (Tuuraaja-sanan käyttö on sikäli melko hassu, että kyseessä on meikäläisen soolobändin ihka ensimmäinen keikka... ) Muutaman puhelinsoiton jälkeen gospelmammutti Exitistä tuttu Timo Jouppi lupautui mukaan. Ei huano. Nyt mulla on kahdella tulevalla keikallani käytössä Suomen kenties parhaat gospelbasistit, sillä Timo hoitaa ensimmäisen ja Egon jälkimmäisen. Kitaraan lupautui "Vaasan oma Joe Satriani" Henri Aalto. Kannattaa käydä tutustumassa myös Henrin oman bändin tuotantoon. Jonnekin onneksi palasi ajoissa Suomeen, joten bändi oli tätä myöten kasassa.

Päivä alkoi omituisesti, sillä pääsin kerrankin liikenteeseen ajoissa ja nappasin Henrin kyytiin. Kohtena oli Pietarsaari, jossa treenaisimme Vedä Henkeä -seurakunnan tiloissa. Ilma oli kauniin kuulas ja autolla oli mukava ajella. Henri on hienoa juttuseuraa. Tässä vaiheessa en vielä edes arastellut ääntäni, vaikka minulla on viime aikoina ollut ongelmia äänenkäytön kanssa. Juttu solisi kevyesti ja eteni rinta rinnan matkan kanssa. Perille päästyämme omituisuudet jatkuivat, sillä kaikki tulivat treeneihin ajoissa.

Onnin ja Henrin kamat vahvistettuna Egonin kaapilla.

Kitaristit toivat tyylilleen uskollisena paikalle ison läjän lattialla lojuvia poljettavia vempeleitä sekä vielä suuremman kasan kitaroita. Timo tuli paikalle vain yhden(!) basson kanssa Egonin varustaessa hänet omalla vahvistimellaan. Jonne oli tullut jo aiemmin paikalle ja hänen kioskinsa oli lähes valmis saapuessamme.

Itse sali oli kovin kaikuisa, mutta muuten miljöönä erittäin miellyttävä. Tuli vähän mieleen kristillisen metallimusiikin jättiläisen Extolin musiikkivideo. Myönnettäköön, että Extolin puitteet videolla ovat jokseenkin eeppisemmät.

Ehkä ne on noi lattiassa olevat teipit, jotka tuovat assosiaation...

Summa summarum: Treenit olivat onnistuneet. Biisini soivat kauniimmin kuin koskaan aiemmin, sillä tällä kertaa mukaan saatiin myös stemmat. Näistä ajatuksista on hyvä jatkaa kohti seuraavia treenejä, jotka ovatkin jo viiden yön päästä.

Itse kisaan osallistuminen aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia. Löydän itsestäni sen verran kilpailuviettiä, että kisassa pärjääminen aiheuttaa paineita. Toisaalta järki sanoo, että kisan tärkein funktio minun kannaltani on kisan kautta saatava tunnettuus. Pelkkää finaaliin pääsemistä kannattaa jo käyttää meriittinä keikkamyynnissä. Toivotaan, että järki vie miestä enemmän kuin tunteet. Mukanani lauteilla on ainakin sen verran pätevä ryhmä, että kaikki edellytykset nautinolliseen keikkaan ovat olemassa. Muita finaaliin selvinneitä bändejä ovat: BigBless, WLC, Funky Sunday sekä NNS. Minun lisäkseni Funky Sunday on osittain vaasalainen, joten nyt on länsirannikolla hyvin pullat uunissa! Tulehan paikalle katsomaan ja kannustamaan osallistujia. Youtube-videoiden perusteella kisa tulee olemaan täynnä hyvää musaa!

Menestyksen hinta

Hyvää Uutta vuotta 2017

Syksy 2016 kului hoitovapaalla ollessa. Ajan viettäminen oman ihanan lapsen kanssa oli todella hienoa. En vaihtaisi tätä aikaa mihinkään muuhun.

Tavoitteena oli valmistella seuraavat 3 biisiä siihen kuntoon, että ensi kesänä voisi mennä studioon. Jotain sain aikaan, mutta en ole ihan omissa tavoitteissani pysynyt. Jatketaan tästä aiheesta sitten, kun jotain mainitsemisen arvoista on tulossa. 

Teoston joulukuun tilityksissä pääsin yli maksurajan, sillä olin tienannut Teostosta yhteensä 29,00 €. Tästä tietysti vähennetään verot pois, joten nettotuloa musiikillisesta toiminnastani sain 16,96 €. Luulen, että näillä tuloilla ei kannata vielä jättää leipätyötä tekemättä.

Teoston tilitystietojen mukaan biisit ovat soineet radio Deillä seuraavasti:
Annetaan heidän olla rauhassa: 15 kertaa
Kallio: 33 kertaa

Nämä tilastot ovat väliltä 1.1 - 30.6.2016. Oman käsitykseni mukaan biisit eivät juurikaan Deillä enää soi. Mutta kivahan se on yllättyä jos Teoston tulevat tilitystiedot osoittavat minun olleen väärässä. Ilmeisesti(?) myös radio Patmoksessa biisejäni otettiin soittoon loppukesästä. Nuo mahdolliset soitot eivät näy vielä missään Teoston listauksessa.

Omien biisien radiosoitosta kertyi tuloja 12,74 €. NCB- ja online-tilityksistä kertyi 16,26 €. Luulen, että tuo jälkimmäinen summa on enemmän Jippii-musiikin äänityksistä johtuvaa kuin oman musiikkini tuottoa. Joskus 10 vuotta sitten osallistuin Jippii-juttujen säveltämiseen 2 biisin verran. Täytyy tunnusta, että tämä tapahtui melkein vahingossa.

Tähän väliin lienee syytä mainostaa Jippiin tänä vuonna tapahtuvaa Ristin maa -kiertuetta. Allekirjoittanut astuu lauteille Pohjanmaan bändin kanssa muutaman kerran alkaneen vuoden aikana.

Mihin tuo otsikko viittaa? Olin syyslukukauden hoitovapaalla ja sain tietysti valtiolta tähän tarkoitukseen korvamerkittyä tukea. Lisäksi Vaasan kaupunki maksaa kaupunkikohtaista täsmälisää (200 €) valtion avustuksen päälle. Nythän kävi kuitenkin niin, että Teoston maksukynnyksen ylittyessä sain joulukuussa veronalaista tuloa ja kaupunkikohtainen täsmälisä evättiin tämän takia kyseisen kuukauden osalta. Musiikillinen menestystarinani vei minua siis ennen verojen huomioimista 171,00 € tappion puolelle. Vähän mälsää, mutta johonkin se tukikelpoisuuden raja on vedettävä. Tyydyn osaani kiittäen niistä rahoista, joita kaupunki maksoi aiemmilta kuukausilta. Pitäisikö tämä nyt sitten allokoida studiokustannuksiin, laitehankintoihin vai peräti luottotappioihin? Kutsutaan tätä nyt sitten vaikkapa menestyksen hinnaksi.