Vihdoinkin valmiit!!

JES!

Tämä on ollut todellisuutta jo muutaman päivän ajan, mutta todettakoon nyt ihan julkisestikin, että pitelen virtuaalisissa hyppysissäni valmiita biisejä.

Demonstroin edellä kirjoitettua.

Malttamaton kun olen, laitoin biisit heti promomielessä eteenpäin ja olisi ilmassa sellaista varovaisen positiivista ajatusta, että voisin ehkä saada parille radioasemalle biisejä soimaan. Jos ei muuten, niin ainakin testi- ja esittelymielessä.

Varsinaisen digijulkaisun ilmestymistä saa vielä tovin vartoa, sillä kansikuva uupuu vielä. Ajatuksena olisi julkaista biisit Youtubessa ja Spotifyssa + ehkä jossain muussa verkkokaupassa (iTunes, ...?) Kallio-biisistä on muuten ainakin jonkinlaisella aikataululla tulossa lyriikkavideo.

Ainiin: Artistinimekseni vakiintui sitten tylsästi "Onni Pyhälahti". Mitäs sitä turhaan nimeään sen kummemmin vääntelemään ja kääntelemään. Blogin osoitekin muuttui muotoon "onnimusisoi.blogspot.com". Onko tämä lopullinen muoto? Who knows.

Pitäisköhän sitten tekaista monen vuoden tauon jälkeen Facebook-tili, jotta pääsee sinne mainostamaan tekeleitään.

Photo shoot!

Tänään laittauduin oikein hienoksi, koska oli vuorossa promokuvien otto. Olen noin kuukauden päivät pähkäillyt, pistäisinkö "levyn" (= digijulkaisun) kanteen oman kuvani vai jotain ihan muuta. Netissä näyttää olevan ihan kivoja palveluja, joissa kansikuvan saa teetettyä melko edullisesti, joten voisin ihan hyvin turvautua niihin. Olin kuitenkin jo aiemmin sopinut tuttavamme kanssa kuvaussessiosta, joten tänään oli aika tallentaa pikselit muistikortille. Alun perin ajatuksena oli ottaa ainakin osa kuvista ulkona, mutta Suomen talvi yllätti: ulkona 24 astetta pakkasta, joten kuvaukset hoidettiin kotona valkoista seinää vasten. Lattialle levitettiin valkoinen filtti.

Yllätyksekseni huomasin, että valokuvattavana oleminen sai minut melko vaivautuneeksi. Rouvakin huomasi asian ja se tuntui tuottavan hänelle suurta huvia :-) Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun laitan julkaisuun oman kuvani. Jatkossa joku asiaan vihkiytynyt kansikuvataiteilija hoitakoon homman kotiin ilman minun pärstääni.

Päivän look omalla kännykameralla ikuistettuna.

Mitenkäs ne varsinaiset biisit voivat? Egon on jatkanut biisien työstämistä ja nyt aletaan hiljalleen olla valmiin äärellä. (Taisin tosin sanoa jotain tämän suuntaista jo edellisessä postauksessa? :-o) Paperisotkutkin alkavat hiljalleen löytää uomiaan. Täytyy sanoa, että työn, harrastuksen (= eli tämän musaprojektin) ja vauvanhoidon yhteensovittaminen hidastaa kaikkea tekemistä. Liekö oma ÄO:nikin laskenut lyhyiden yöunien seurauksena... Kyllä tämä tästä hiljalleen etenee. Pitää näköjään vain olla itselleen armollinen aikataulujen suhteen.