lauantai 12. syyskuuta 2015

Vielä oomme elossa

Elokuu tuli...ja meni. Syyskuukin alkaa lähestyä puolimatkan krouvia ja blogin hiljaiseloa on kestänyt kohta puolitoista kuukautta.

Tunnustus:
Remontti, lapsen odotus (ja syntymä) sekä studiosessioiden sovittaminen yhteen oli hieman turhan suuri operaatio yhdelle miehelle. Hengissä ollaan ja kaikki on hyvin, mutta muun elämän puristuksessa studiohommat etenivät / etenevät valitettavan hitaasti.

Heinä-elokuun aikana tahkottiin puuttuvia lauluosuuksia ja komppikitaroita. Jotenkin se vaan meni siihen, että joka ikinen kerta kuvien ottaminen jäi vähemmälle. Erityisesti 10.8. oli varsinainen tehopäivä: aamulla lauluja Egonin kanssa ja illalla kitaroita Jonnen kanssa:



Tutuksi käynyt kioski

Tuttu meininki, kaappina tällä kertaa Marshall.

 No sitten siihen lapsen syntymään. Tästä blogista ei tule mitään pinkinsävyistä kotiäiti(/-isä!)blogia, mutta sen verran mainittakoon, että uusi perheenjäsen on ihana prinsessa, joka onneksi näyttää enemmän äidiltään kuin isältään :-)  Aikataulut tämä pieni prinsessa kyllä onnistui sotkemaan sekä ennen että jälkeen synnytyksen.

Tästä päädyttiin siihen, että työskentelymetodeihin liittyen jonkin sortin ympyrä sulkeutui. Alunperin tukeuduin Egonin ja Jonnen apuun - paitsi soittamaan omat instrumenttinsa - myös sen takia, että tarvitsin jonkun vahtimaan tekemisiäni ja antamaan välitöntä palautetta äänityssessioissa ("Joo toi on hyvä, seuraavaan osaan!"  /  "Tää ei ny vielä toimi, uusi otto!"). Tytön synnyttyä olen käyttänyt useamman päiväunihetken siihen, että olen marssinut omaan huoneeseeni ja soitellut sooloja jälleen kerran yksin kovalevylle :D. Kerrostaloisukkina tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että homma on hoitunut etupäässä kuulokkein ja ilman täysin ilman kitarastyrkkaria - kitaraetusena tosin käytin kuvassa näkyvää Hughes & Kettnerin Tubeman II:a.

Hughes & Kettner - Tubeman II, Focusrite Saffire PRO 24 DSP
ja Fenderin ABY-switch.

Signaalitie lyhyesti: Kitarasta signaali ABY-switchiin, josta kaksi linjaa: kuiva soundi suoraan Saffireen, ja toinen linja Hughes & Kettnerin kautta Saffireen.

Kallio -biisin soolo tuli täryyteltyä Stratocasterilla, johon Top Soundin Arska asensi mulle tallamikiksi Seymour Duncanin tämän(?) mikin. Mikkiä voi käyttää singlenä tai humpparina ja valinta tapahtuu tone-potikkaan asennetun switchin kautta. Livenä vaihto sinkun ja humpparin välillä ei ole oikein mielekästä, sillä tone-potikasta pitää ottaa napakka ote ja vetää ylöspäin, eikä se aina keikkahien kanssa onnistu. No mutta, humpparina mikkiä etupäässä käytänkin, joten no problem at all.

Samalla kitaralla ja samoilla mikkiasetuksilla soitin myös Pikkusormen intron/outron ja AHORin ekan soolon. AHORin outro kaipasikin vähän väkevämpää otetta, joten vaihdoin oikeaoppisesti syliini Yamahan (621 D) hevinuolen. Pääsyy tähän vaihdokseen oli lähinnä Floyd Rose -talla (tai ilmeisesti patentin alla tehty Yamahan oma versio Floyd Rosesta??), joka salli rajumman kampityöskentelyn. Ja tottakai narulle piti saada vähän TÄPPINKIÄ! :-D
Yamaha taisi päästä ensi kertaa töihin tämän session aikana.

Tapping-apuna rannenauha ja capo. Lähestulkoon oikeaoppinen meininki!
Tämänhetkinen tilanne on se, että olen lähettänyt kaikki omat osuuteni (synat ja kitaraleadit) Egonille, jolta odotan joko korjausehdotuksia tai vapauttavaa tuomiota. Pidätän hengitystäni ja jään odottamaan.