Laulusorvin ääressä, osa 2

Perjantaina kesken jääneitä laulusessioita jatkettiin hyvin levätyn viikonlopun jälkeen taas maanantaina. Joka kerta sessioihin mennessäni toistelen mielessäni: "tänään otan paljon kuvia, tänään otan paljon videoita, tänään otan paljon kuvia,...." Mutta niin siinä taas kerran kävi, että työ vei miehet mennessään ja kuvien (saati sitten videoiden) ottaminen jäi vähemmälle.

Perjantain rock-kukkoilun jälkeen päästiinkin vähän rauhallisempien biisien kimppuun. Sainkin taputeltua kaksi veisua maanantain sessiossa, joten kaikki kolme promobiisiä ovat nyt lead voxien osalta valmiit. Myönnettäköön, että melodioita tuplataan seuraavissa sessioissa. (Ajatuksena pistää varsinaisen sooloraidan kylkeen pari pienelle miksattua ja sivuille panoroitua lauluraitaa, jotka leventävät soololaulua.)

Eli suunnitelma oli kutakuinkin seuraava: Seuraavissa sessioissa tuplataan melodiat ja aloitetaan stemmojen laulaminen. Itse laulan osan stemmoista, mutta lisävärin saamiseksi myös Egon ja Jonne pääsevät laulumiehiksi.

Mutta oikeastaan tästä alkoi vasta päivän jännittävä vaihe. Lähdin ajelemaan kohti kotia ja n. 10 kilometrin ajon jälkeen auton kojelauta totesi, etten saisi kuulemma enää ajella. Parin puhelinsoiton ja pienen testailun jälkeen päädyin siihen, että hinauspalvelulle olisi käyttöä. Muistelen, että aikoinaan pankkia ja vakuutusyhtiötä vaihtaessamme tulimme ottaneeksi puoliväkisin sellaisen vakuutuksen, jossa hinauspalvelu menee vakuutusyhtiön piikkiin. Taisi olla Luojan suurta viisautta tulevia koitoksiani ajatellen. En muistanut meillä edes olevan tällaista vakuutusta ja aloin jo mielessäni laskea hinauksesta koituvia kustannuksia. No mutta, parilla puhelulla asioiden oikea tola selvisi ja hinausautoa odotellessani pidin pienen lepotauon tien varressa.

Olin vähän huolissani kotiin selviytymisestä, mutta kaikki meni hyvin:
Sekä auto että mies pääsivät Vaasaan ja hinausauton kuljettaja oli ystävällinen mies. Kaiken lisäksi korjaamon omistaja sattui olemaan vielä paikalla iltamyöhäisellä ja auton korjaamolle jätettyäni sain kyydin keskustaan. Kotiinkin olisin päässyt, mutta liityin töistä kotiin kävelevän vaimoni seuraan. Samana päivänä loppuneet suviseurat tosin toivat sen verran porukkaa (ja töitä sekä hinurille että korjaamoille), että auton vikadiagnoosia olen joutunut odottelemaan melko pitkään. Tällä hetkellä elän suuressa pelossa ja vavistuksessa korjaamon tuomiota odotellessani.

Myllärinkadun huoltoon päädyttiin. Kiitokset hyvästä palvelusta
niin hinauspalvelulle kuin korjaamollekin.

Auto-ongelmista johtuen studiosessioihin tuli nyt pakollinen tauko, jonka olen käyttänyt rakennellen keittiötä ja (yllätys yllätys) hengaten Vaasassa Egonin ja Rassen kanssa. Pelkkä hengailu hyvässä seurassa ilman sen kummempia työpaineita teki erittäin hyvää stressaantuneelle miehelle. Tästä on hyvä jatkaa keittiön, autohuolien ja studioprojektin parissa.