Rumpujen editointia ja basson nauhoitusta

Olen viettänyt pari viikkoa hiljaiseloa biisien edistymisen suhteen. Aika on kulunut lähinnä kodin remontoinnissa. Lauantaina kävin vaimoni kanssa eräässä pienimuotoisessa ruotsalaislähtöisessä huonekaluliikkeessä hakemassa uudet keittiön kaapit.

Kohti voittopalkintoa!

Tämän jälkeen kotimme muuttui kaaosmaiseksi työleiriksi, jossa koottiin kaappeja, tapeltiin keittiön kierojen seinien kanssa, pidettiin kahvitaukoja ja nautittiin hyvästä seurasta. Tätä kirjoitettaessa homma on vielä kesken, mutta suunta on oikea. Edistymisestä iso kiitos appivanhemmille. Urakan kroonistumiseen saattaa tosin johtaa se seikka, että keittiömme sopivan työtason saamisessa saattaa kestää tovi...

Vanhat kaapit pois...ja uusia tilalle.

Samaan aikaan toisaalla joku teki töitä biisieni eteen:

Jonne ryhtyi tuumasta toimeen ja editoida päräytti parin viikon takaiset rumpuraidat. 

Tunnelmallinen Kallio

Rumpumaestro editoimassa tuotoksiaan

Rumpuraidat editoituaan Jonne lähetti projektit Egonille, joka jatkoi biisien kimpussa. Allekirjoittaneelta tämä välivaihe jäi tyystin kuulematta, joten suurella jännityksellä odotin väliaikaraporttia, jossa kuulisin sekä Jonnen että Egonin osuudet.

Bassomaestron nauhoitussessio

Ja niinhän siinä kävi, että maanantaina alkoi sähköpostiini kolahdella mp3:sia Egonilta. Pahaksi onneksi olin juuri kokoamassa keittiön kaappeja, eikä siinä appivanhempien läsnäollessa kehdannut lyödä luureja korville ja vetäytyä pois työmaalta. Varsinkin kun appiukko oli täydessä touhussa keittiön seiniä fiksaten. Näin ollen jännitys ja innostus kasvoivat kellon lyödessä armotta tahtiaan.

Kauan odotettu rauhallinen hetki alkoi lähtiessäni palauttamaan velipojalta  lainattua pakettiautoa kärryineen (ISO KIITOS!). Tämän matkan aikana pysähdyin parkkipaikan hiljaisuuteen ja aloin kuunnella poikain tuotoksia. Välittömästi ensi tahdeista lähtien tiesin, että länsirannikon kärkikomppiryhmän pyytäminen studioon oli oikea valinta. Rummut-basso-akseli toimi kuin tauti ja aloin ilolla odotella vielä viimeistä biisiä. 

Tyytyväinen basisti session jälkeen.

Viimeinen biisi (Pikkusormi) pamahtikin sitten mailiini 1:17 maanantain ja tiistain välisenä yönä. Tässä vaiheessa olin tosin itse vaimoni vieressä taju kankaalla autonpalautusreissun ja suomalaisen pikaruokaketjun tarjoaman hampurilaisaterian uuvuttamana. Viimeinen biisi tuli kuunneltua heti aamun tunteina ja työn jälki oli edelleen ensiluokkaista. 

Päivän ensimmäisellä kahvitunnilla otin videopuhelun Egonille ja keskutelimme bassoraidoista ja biisien sovituksista. Iltapäivällä sovin Jonnen kanssa kitarasessioiden ajankohdasta. Kitarasessioista onkin sitten taas uutta kerrottavaa tähän blogiin. Tähän asti ammattimiehet hoitivat omat osuutensa mallikkaasti ja ottivat huomioon Onnin toiveet mahdollisista muutoksista. Toisaalta äijät tarjosivat niin hyviä juttuja, että uskalsin ehkä jo vähän hellittää kontrollifriikin asenteestani. Tästä eteenpäin on hyvä jatkaa.