Onni musisoi: Kitarasessiot

Päätettiin Jonnen kanssa, että aloitetaan kitarasessiot juhannusviikon keskiviikkona. Maanantai ja tiistai olivatkin jo kuluneet keittiön kimpussa. Yksi seinässä oleva ilmastointiputken pää aiheutti kuitenkin sen verran päänvaivaa, että piti kutsua putkimies ja tuhrata studiosessiolle varattua aikaa keskiviikkoaamuna. Putken pää tuli sen verran pitkälle, että aiheutti yläkaapin asennukselle vaikeutta. Ongelma piti hoitaa pois päiväjärjestyksestä, jotta pääsisimme Juhannuksen jälkeen asentelemaan kaappeja.

Ongelmallinen putkenpää

Aamun odottelun jälkeen pääsin matkaan ja parin mutkan jälkeen pääsimme kitaroiden äärelle. Äänitysstyrkkarina toimi Kalle M:n Koch yhdistettynä Framuksen 2 x 12 kaappiin. Tässä yhteydessä pitänee esittää kiitos Kallelle kamojen lainasta. Vahvistimen lisäksi mies lainasi myös paria kitaraa.

Koch Multitone 100 W putkinuppi

Alkuperäinen ajatus oli napata joka vermeestä fotot ja fiilistellä laitteita kaikille laitediggareille, mutta ennen kuin ehdin "kissaa" sanoa, oli Jonne käynyt naamioimassa Framuksen lasten leikkipaikaksi. Loppuvaiheilla tulikin kiire ja kuva kaapista + mikeistä jäi ottamatta.

Framus ja heijastuksentappajat. Jossain tuolla leikkimajan
uumenissa piileskelevät Shuren sm57 ja Sennheiser 421.

Periaatteessa olisin voinut nauhoittaa kitarat kotona (tai oikeastaan reilut kymmenen vuotta kylmillään olleessa mummontuvassa, joka kuuluu mummon perikunnalle).

Miksi en nauhoittanut kitaroita kotona?

Palataanpa pari vuotta ajassa taaksepäin. Kesällä 2013 kävin Karin V:n ja Samulin H:n kanssa Tampereen seurakuntien omistamassa MG-studiossa. Hans K editoi rummut sekä bassot ja passasi projektit minulle eteenpäin. Tässä vaiheessa kävin hommaamassa "peruspuikulan" eli Shuren sm57:n, jotta voisin ottaa sen AIRin Fatboyn kaveriksi kotinauhoituksiin. Näin lähdin suurin odotuksin kotinauhoitusten kimppuun ja sainkin aikamoisen läjän raitoja aikaiseksi. Tämän jälkeen törmäsin seinään. Biisintekijät törmäävät valkoisen paperin dilemmaan, minä törmäsin korkeiden odotusten ja matalien toteutumien väliseen ristiriitaan sekä omaan perfektionismiini. Eli kitaroiden editointi muodostui jotenkin niin ahdistavaksi tapahtumaksi, että raidat ja koko projektit jäivät hyllylle pölyttymään (Kari tämän kyllä jo ennusti rumpuja nauhoittaessaan....).

Joten:

Tästä karmeasta kokemuksesta oppineena päätin antaa editoinnin muiden huoleksi. Tähän liittyy myös se, että halusin jonkun toisen "vahtivan" minua studiossa. Jonne sai siis tehtäväkseen toimia laadunvalvojana ja sain keskittyä tärkeimpään - soittamiseen. Matkan varrella kävikin niin, että Jonne rupesi heittelemään ideoita kuin paraskin brainstormeri ja ideat kuulostivat sen verran hyviltä, että annoin palaa. Oli siinä kitaristilla ihmettelemistä, kun rumpali väänsi potikoita ja kertoi mitä soittaa :-) Mutta: Tämän takiahan minä miehet projektiin hommasin, että saan ammattitaitoa kehään. Session loppuvaiheessa kuunneltiin biisit ja ainakin siinä vaiheessa homma tuntui siltä, että Jonnen ideat kannatti toteuttaa. Massiivisia kitaroita hain ja siltä ne kuulostivat.

Kahden päivän aikana saatiin kutakuinkin pari biisiä (sooloja ja pieniä akkaritäyttöjä vaille) pakettiin. Torstaina yritimme aloittaa vielä kolmatta biisiä, mutta ennen ensimmäistäkään nauhoitettua raitaa Kallen vahvistin uupui ja ääni katosi. Ensimmäisenä iski ahdistus: "Nyt mä oon Kallelle kymmeniä, satoja, jopa tuhansia euroja pystyssä!!!" Parin rauhallisen hengenvedon jälkeen todettiin, että ongelma taitaa olla sulake. (Tietysti pitää todeta, että kyllähän se varsinainen ongelma lienee siellä pääteputkien päässä, mutta akuutista vaiheesta pääsisimme sulakkeen vaihdolla.)

Tässä kohtaa lienee syytä antaa krediitit vahvistinvelho Ilpo Vierulalle, jolta sain puhelimitse tukea tällä kiperällä hetkellä. Vierulalta olen muuten saanut aiemminkin hyvää palvelua puhelimen kautta ja muistelenpa käyttäneeni omaa Peaveyn 30 W classic -vahvistintani miehen verstaalla ammoisina teinivuosina. Voin suositella miehen vahvistinhuoltoa hyvillä mielin. Harmi, että verstas muutti pois pohojalaasten konnuilta.

Ja sitten pimeni...

Ja loppuun vielä pari kuvat, joista toivottavasti välittyy edes murto-osa päivän tunnelmista.

Työvuorossa Kallen G&L Asat Classic ("Tele"), lepovuorossa
Onnin Fender Stratocaster Plus

Alla olevalta SG:ltä odotettiin kovin paljon, mutta kitara ei ihan istunut kouraani. Periaatteessa olisin voinut itse säädellä kitaraa ja intonaatioita enemmän omaan syliini istuvaksi, mutta tällä (pienellä) säätökokemuksella ajattelin pidättäytyä ruuvaamasta lainakitaraa ihan mutkalle.